Viime yönä kävi sitten niin, että molemmille pojille tuli pissavahinko. Hiukan risaiseksi meni väkisinkin yö sieltä täältä märässä pedissä. Rohkeasti ajattelin lähteä katsomaan josko voisimme jo leikkiä, että on aamu. 5:39 kertoi kännykkä. Ja perässäni taapersi kaksivuotias sytyttämään lampun.
Ei puoli kuuden herätyksessä yksistään mitään, mutta ihan aikaisin ei miehen kanssa käyty viime yönä nukkumaan. Mies tuskin ehti nukkua ollenkaan. Joten hiukan ollut tämä päivä tahmeaa.
Aamu oli kuitenkin pitkä, kiireetön ja tunnelmallinen. Leivoin sämpylöitä ja tehtiin marjoista, banaanista ja kauramaidosta pirtelöä. Katseltiin kynttilöitä.
Lastenohjelmatkin avasin ja pojat nauttivat harvinaista herkkua makuupusseissa lattialla. Pidän muuten tämänvuotisesta ylen lasten joulukalenterista. Ollaan katseltu aiemmat jaksot areenalta, mutta nyt oltiin sitten telkkarin ääressä oikeaan aikaan asemissa.
Voi hyvä viikonloppu olla myös tällaista. Joskus päivä valuu käsistä, eikä siitä heti kai kannata huolestua. Toivon hyvää lauantai-iltaa ja sunnuntaita.
4 kommenttia:
Ihmeen rennosti otat pissavahingot:) Meillä on tainnut käydä yhdesti ja minusta se oli ihan kauheaa. En tietysti sitä lapselle näyttänyt.
Muuten tuollainen aamu kuullostaa hyvältä. Aikainen aamu on ihana, ellei tarvitse lähteä minnekään. Ehkä meilläkin on sämpylöiden leipominen edessä, kun ei muistettu ostaa leipää.
Kiitos, ihania tunnelmia..
Meillä keskimmäinen heräilee pissahätäänsä yöllä, mutta hortoilee toisinaan minne sattuu. Kerran hän ehti pissata vaatekomeroonsa, luuli sitä vessaksi.
Mistä olet löytänyt noin suloiset lasten makuupussit?
Tykkään kovasti blogistasi! Lämmin ja kotoisa! Itsenäisyyspäivää!
Liivia: Kunpa osaisinkin aina ottaa rennosti. Minä jopa välillä teen sen klassisen pahimman virheen, että lapsillekin näytän, että harmittaa, kun pissa lirahtaa väärään paikkaan. Yöpissailussa (siis esikoisen) on vielä se aspekti, että kävin tietenkin heti miettimään mistä se on viesti, onko jokin huonosti, kuormittaako joku psyykettä. Mutta kenties joi vain illalla runsaasti ja nukkui sikeästi. Toivon toki, ettei tule tavaksi.
Kuopus on ollut yökuiva vasta pari kuukautta, mutta äkkiä siihenkin tottui ja toivoin toki, että homma tuli jäädäkseen.
Pissaan noin ylipäänsä tuli kestovaippaillessa rennompi ote. Pieni vuoto housuun, pyykkiä se vain teettää, muttei ole mitään myrkkyä.
Kiitokset anonyymi.
Ja Katja, olen kuullut noista unissakuljeskelijoista! Ovat ihan oma hassua lukunsa. Tai ei niinkään hassua varmaan löytää pissaamasta kaapilta, mutta tarinat ovat mitä uskomattomampia.
Makuupussit olen tehnyt itse, jee.
Lähetä kommentti