maanantai 19. elokuuta 2013
maanantai 12. elokuuta 2013
Joskus luovutus on voitto
Toisaalta, mistä tietää, milloin kannattaa vielä yrittää. On niitäkin asioita, joista ajattelee, että onneksi en silloin antanut periksi, sillä homma kääntyikin lopulta hyväksi.
Kunpa etukäteen tietäisi, kääntyykö luovutus voitoksi. Silloin olisi moni päätös helpompi.
Joitakin asioita voi yrittää uudestaan. Palata takaisin vanhaa ovea kolkuttamaan, jos ei löydykään uutta ja parempaa. Silloin ehkä näkee selkeämmin, mitä voi jäädä kaipaamaan, jollei tilalle mitään kasvakaan.
***
Minä mietin palstaani. Olen jo useamman kesän miettinyt, että pitäisi antaa se jollekin toiselle. Joku toinen jaksaisi hoitaa ja viljellä paremmin. Aika aikansa kutakin. Mutta kun paikkaan liittyy niin paljon hyviä muistoja.
Pojat eivät ole aikoihin enää viihtyneet mukana. He juuri olivat iso osa nautintoa. Kuinka paljon mieleni ehkä kevenisi, kun en enää jatkuvasti surisi tekemättömiä töitä, rikkakasveja, riistäytynyttä heinikkoa...
Viikko sitten löysin palstalta paljon vadelmia. Tahdoin esikoisen saavan olla mukana. Sen täytyisi olla hänestäkin suuri ilo, napsia suoraan suuhun herkkumarjoja, niin paljon kuin jaksaa poimia.
Kuvasin ja nautin. Pojat olivat puuhakkaina, kuin "silloin ennen." Jos tämä jäi viimeiseksi yhteiseksi palstaretkeksi, en harmittelisi. Sain monta ihanaa muistoa mieleeni.
Ja sitäpaitsi, ehkä voin ilmottautua palstajonoon uudestaan, jos alan katumaan ja kaipaamaan.
Mutta ensin täytyy ehkä uskaltaa antaa periksi vaan, luovuttaa. Ei sitä vielä tiedä, mitä tilalle nouseekaan.
maanantai 5. elokuuta 2013
sunnuntai 4. elokuuta 2013
Kallio soi ja ilakoi
Nukahdin kotona parvekkeelle tuikkulyhdyn alle juotuani yhden siiderin. Ihan varmasti hymyilin ja näin hauskan unenkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)