Olen vähän huono puistoulkoilija. Jotenkin puistossa mielikuvitus laukkaa rajatummin, kuin vaikkapa metsäretkillä tai merenrannassa. Ja jos oikein huonosti käy, tarttuu kiire, mäkätys, haikailu tai jatkuva ojentaminen. Ja välillä mukava aikuisjuttuseura imee ja lasten kanssa touhuaminen unohtuu toiseksi. Moni lasten juttu jää kuulematta, ja touhu näkemättä, kun keskittymiskyky jakaantuu moneen. Ja tulee harvemmin ääneen sanottua, että onpa kivaa olla tässä teidän kanssa.
Toisinaan kuitenkin mennään leikkipuistoonkin. Ja lapset niihin toivovatkin. Ja hetken haahuiltua saatan keksiä jotakin, mistä nautinkin. Uppoutua hiekkakakkuihin tai liukumäessä laskijan kannustajaksi tai kuten tänään, tallustamaan peräkanaa kuopuksen kanssa kuvioita uima-altaan pohjalle. Luntakin kun oli iloksi yöllä satanut pieni kerros.
Muistatko, kun kesällä uitte tässä J:n kanssa. "Alojen päälle vettä." Kalojen? Ja kas, hän näyttää minulle kaloja, joita on uima-altaan reunassa. Enpä ollut niitä aiemmin huomannutkaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti