keskiviikko 25. helmikuuta 2015

On jo ikävä


Minulle Köpenhaminassa on yksi prinsessa ylitse muiden.
Hiihtolomaviikolla sain käydä hänen luonaan. Ystävilläni. Istumassa hetken heidän arjessaan, vierellä. Sairaalassa ja muualla. Jopa kaljalla, puolituntisella, nopealla. Ennen kuin juna vei taas kohti kotia.
Hurjaa.
Mutta valtavasti valoa ja elämää. Niin paljon tunteita, paljon vähempikin itkettää.
Toivon hyvää.
Mitä ikinä se milloinkin kenellekin on.

Kiitos kullat. Oli ihana olla hetki teidän luona.

(Puurobaarissakin sitten tulin käyneeksi puoli vahingossa. Ajatukset jossain ihan muualla. Vedin tihkusateessa kävellessä puiston viertä, muistellen kesää ja helteitä. Rauhoittuessa, hengitellessä.)

perjantai 13. helmikuuta 2015

Hyvää ystävänpäivää

Kuopus teki esikoiselle kortin koulussa. Odotimme yli vartin pihassa, hän tuli viimeisenä luokasta. Kääntöpuolen tekstiin hän on käyttänyt varmasti tunnin.

Rakastan molempia.
Ja tämän innoittamana totean, että kun iltaisin pääsen mieheni viereen nukkumaan, ajattelen poikkeuksetta, että juuri siinä on ihan parasta olla.
Ja tästä voimme lukea, ettei ystävänpäivä ole aina ollut amerikkalaista hapatusta.

Hyvää päivää ja viikonloppua jokaiselle joka tapauksessa.

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Valo kiertää ja paistaa kohti

Tänään oli ihana tulla kotiin. Poikien kanssa samoihin aikoihin. Äidin leipomat sämpylät liinan alla odottamassa.

Itkeneet silmät, kotimatkan hokema hetken vielä päässä kaikumassa.
Hymyäni ette saa.
Mistä tuleekin se rauha ja hyväksyntä. Että jonkin tunteen haluaa jättää yksipuoliseksi. Että tunnistaa toisen negatiiviset tunteet, muttei toisinna niitä omiksi.

Minä en halua ajatella pahaa, en usko sen tuovan hyvää. En löydä nyt itsestäni sitä kiukustujaa.
Itkijän löydän ja perääntyjän.
Hengitän, kun en tiedä kuinka selvitän, selviän.

Ja kuitenkin. Ihan muut ja suuremmat asiat itkettävät enemmän.
Mutta niihin liittyy myös suunnatonta valoa.
Tiedän, että se valo säilyy aina. Ei lähde pois omiensa luota.
Vaikka kävisi kuinka.

Kiitos auringosta.
Kun on kurjia asioita ympärillä, kirkastuu myös se, mikä on ihaninta, tärkeintä ja rakkainta.
Onneksi nään ja saan voimia.
Toivon kauniita unia ja huomenia.

maanantai 2. helmikuuta 2015

Haikuja viikonlopulta



Liikaa päivissä
silti yhtään vähempää
en haluaisi

Kylmä talviyö
parveke on jääkaappi
joko hymyilet

Aamulla eri
maisema lumen lahja
takana juhla

Esikoiseni
valo täytti kymmenen
kiitän vuosista

Kun hymy yltää
räntäsateeseen asti
ei ole hätää

Juoksen antamaan
suukon hymyttömälle
yhdessä tässä

***
Suuren suuri sydän ja kiitos mukana olleille sukulaisille ja kummeille & heidän lapsille. Koiraystävillekin.