Tällaista meillä juuri nyt, yöllä. Jouduin päivällä järjestelemään hieman, kun meille tuotiin kuusi. Ja illalla järjesteltiin lisää, sillä kellarista piti penkoa esiin sukset, luistimet, pulkat ja stiga. Eikä se onnistunut, ennen kuin edestä nostettiin sänky. Joka ei sitten mennytkään enää takaisin.
Iltapäivällä tuli myös ystäviä. Tapasimme pitkästä aikaa. Ja nyt jo uudestaan ikävä.
Minulla on vielä yksi projekti ennen peiton alle kömpimistä ja unia. Keitän kuppiin vaniljateetä ja laitan joulumusiikkia, ihan hiljaiselle vain. Tuon teen tuoksusta lennän miehen ja minun ensimmäiseen yhteiseen syksyyn. Ja aikaan, jolloin olin välillä huolissani, kestääkö elämässäni mikään, sekään, hänkään, kevääseenkään. Mies sanoi, että kun talvi tulee ja tuivertaa, me käperrytään sohvaan yhdessä juomaan vaniljateetä.
Turvaa pitää olla, sillä vahvatkin on joskus heikkoja. Minulle, sinulle, hänelle, meille, teille ja heille toivon hyvää alkavaa viikkoa.
1 kommentti:
Tässä joulun alla on täälläkin riittänyt projekteja myöhään yöhön kun lapset on nukkumassa.
Ja silloinpa on tullut muisteltua menneitä myös. Mutta onneksi hyvällä ja jouluisella mielellä.
:)
Lähetä kommentti