keskiviikko 23. joulukuuta 2009

22








Minulle sopisi oikein hyvin, että heräisin seuraavan kerran vasta lauantaina. Tämä joulunvieton finaali ei nappaa minua nyt laisinkaan. On kivaa puuhata lapsille joulukalenteria tai katsella tämänvuotista sellaista telkkarista. Leipomiset, laulut, kuusi, kynttilät, kortit ja poikien askarteluiden, leikkien ja puuhien katselu on joulua josta pidän. Mutta aatonvietto...

Alkukuusta saimme pitkästä aikaa käydä ukkini siskolla. Tänään ukilla. Oikeastaan nämä vierailut olivat toivelistallani yksinä tärkeimmistä. Moni asia ei toteudu tai jää tekemättä, mutta ihanaa, että sain kokea nämä.

Leivoimme ukilla torttuja ja juustosarvia. Ajattelin, ettei siellä enää liian usein uunista tulvi tuoksuja. Piparit olisivat olleet loistava juttu, niiden tuoksu kun on niin omaleimainen ja herättäisi varmasti paljon muistoja.

Iloitsen, kun pojatkin lähtevät ukin luo mielellään. Ja heille on muodostunut jo omia kuvioita joita tehdään aina ukin luona. Kylpevät suuressa ammeessa, pyykkipojat ottavat uimakilpailuita. Lauloivat tänäänkin suureen ääneen Maamme-laulua, kun Suomi oli voittajana korokkeella. Riehuvatkin, ja minä koitan koko ajan tasapainoilla, että komentaako, vai onko touhua ukin mielestä vain virkistävä katsella. Testaavat ukin kuntolaitteen ja pyöriviä tuoleja. Soittavat hiukan pianoa. Ruokapöydässä esittävät ukille jekutuksia ja minä laulan yhdessä heidän kanssa. Syövät paljon herkkuja, keksejä tai karkkeja, joita löytävät jostakin ja ukki jakaa, enkä raaski olla ilonpilaaja. Telkkari on paljon päällä ja usein katsotaan yhdessä jokin ohjelma. Onneksi tänään enimmäkseen pikkukakkosta ja pätkä jostakin jäätikkövaelluksesta.

Pojat saavat joka kerran ukkiin eloa. Lämmittää mieltä sellaista katsella. Tänään nostin joulukoristeet yläkaapista ja pojat saivat koristella ukin kuusen. Minä vain seurasin taustalla. Vanhaa ukkia ja pieniä poikiani, jotka olivat täynnä intoa. Koko touhu oli kaunis joulukuvaelma. Tanssivaan joulupukkiin ei löytynyt pattereita, mikä oli harmi, sillä vaikkei ukki muista asuvansa kotona, hän muisti heti, mikä on säilössä sinisessä lamppulaatikossa, kun sellaisen nostin komerosta.

Olimme monta tuntia ja silti aivan liian vähän aikaa. Kun lähdimme kotiin, koko seutu näytti kauniilta. Lumi tekee maisemille hyvää. Muistelin omia lukioaikoja ja äidin ja isin kertomia juttuja heidän lapsuudesta. Ja kuinka vilkutin mummille, tietämättä, että näin hänet viimeisen kerran siinä ikkunassa.

Tänään nukahdan ajatellen, että oli oikein ja hyvä viettää tänään aikaa ukilla. Ja huomenna teen vain sen minkä ehdin - ajatella, ihan kuin voisin suunnitella jotenkin toisin. Lauantai tulee kuitenkin. Ties vaikka nauttisin jokusesta hetkestä vielä sitä ennenkin.

3 kommenttia:

Taru kirjoitti...

Joulun ihme on käsillä vasta silloin, kun hyörinä ja kiire vaimenevat, ja maltamme hiljentää tahtia. Silloin saapuu joulun tuntu - ihme ja rauha.

Lämpöistä joulua, Joola! Kiitos kuluneesta vuodesta, tekstejäsi on aina ihana lukea.

Anonyymi kirjoitti...

Ihanan ukkipäivän olette saaneet viettää! Ihan totta, oikea joulukuvaelma.

Viettäkää rauhallisia, levollisia päiviä, kyllä se tunnelma tulee kun ei liikoja odota.

- Elma -

Joola kirjoitti...

Kiitos Elisa ja Elma. Ja ihan hyvä joulu tästä tuli, kuitenkin, vaikka jo muuta epäilin.