Seitsemältä löysin vihdoin termospulloon korkin ja pakkasin itselleni kassiin teetä, mukin ja kaksi korppua. Pyöräilin palstalle ja asensin mansikoille peittoa. Kitkin, ja ihastelin rikkakasvien sitkeyttä ja voimia. Kastelin kannulla. Tein kaiken melko hitaasti ja jopa hartaasti. Terapeuttisesti, rentouttavasti, rauhoittavasti en kuitenkaan kovin tarkasti.
Asettelin pyyhkeen majan ikkunalle ja kaivoin pesuvadin ja saippuan laatikosta. Katselin käsiäni, kun pesin niitä pitkään kylmässä vedessä, mäntysuopa tuoksui hennosti. Ajattelin poikia ja miestäni. Ja sitä, että tuntuu kuin apiloita olisi enemmän, kuin viime vuonna. Muistaakseni joku kertoi, että rikkakasvit yrittävät parantaa maan ominaisuuksia. Tiedä sitten onko ohdakkeilla todella tämä missiona, mutta apila sitoo typpeä ja sitä olen yrittänyt nyt jopa kylvellä. Voisiko maamme hiljakseen elpyä. Ehkä ensi kesänä saisin taas hiukan viljelysalaa lisättyä. Kaipaan yrttimaata, joka minulla oli viime vuonna. Ensi vuonna viimeistään siis takaisin rosmariini, persilja, basilika.
Lopuksi istuin teelle. Ei kuulunut häiritsevää melua. Lehmien äänet vain hiukan kauempana. Tuuli puissa ja lintujen laulua. Anorakki ylle ja pääsin hetkeksi partioleirille. Pitkät hihat sopivat juuri sinne tai vaellukselle. Ja maassa istuskellen juotu lämmin.
Tällaisetkin hetket ovat ihania. Vaikka kyllä minä nautin kahden apulaisenikin kanssa. Kotiin heidän luokse kaupan kautta. Kiitos kulta, kun mahdollistat minulle tällaistakin kaikkea.
5 kommenttia:
Olen lueskellut näin kesäaikaan kovin hutiloiden blogeja, jos ollenkaan, katsonut pelkkiä kuvia. Mutta nyt ajattelin kertoa, että olen vielä hengissä juu.
Iltateehetkesi herättää ihan pienen pienen kateuden rippusen, koska sinullakin on tuollainen maailman kaunein esine, jota olen yrittänyt metsästää tuloksetta joka paikasta. Löysinkin yhden termospullon joka oli väreiltään täydellinen, sellainen minun vihreäni ja hieman isompi. Kas kummaa hintaakin oli mokomalla 50 euroa, se jäi sinne kauppaan.
Täytyy kai lähteä johonkin maailmalle etsimään omaani (:
Sinä olet hyvin kiitollinen ihminen. RAKASTAN edelleen blogiasi. Sen lukeminen on samanlainen hetki minulle kuin tässä kuvailemasi retki palstallenne yksiksesi sinulle.
Lämpimin ajatuksin Nina
Voi miten ihanan meditatiivinen teksti:) Olet niin oman hetkesi kyllä ansainnut. Ihanaa, että menit yksin! Varmasti tuntui mahtavalta, virkistävältä, ja etenkin rentouttavalta.
Partioleirit ja vaellukset ovat tuttuja itsellenikin....oi kunpa vielä joskus!
Mukavaa kesää Sinulle:) On ihanaa lukea juttujasi täällä. Kiitos niistä kovati.
Kivaa kuulla sinusta Tuikkis. Kesä kyllä vie! Tuo termos on Stokmannin outlet myymälästä kahdella eurolla. Äitini osti niitä minulle kaksi, toinen on jo mennyt käytössämme rikki, mutta toinen yhä pelittää. Laitan ihmeessä sinulle viestiä, jos nään vielä jossakin - alle viidellä kympillä!
Nina, kiitos kauniista sanoistasi. Sanoit paljon, lämmittää.
Anonyymille kiitokset myös. Vielä joskus kukin tietenkin, sitä minne mieli halajaa, jollakin tavalla toteutettuna.
Rentouttavan kuuloinen teehetki. Juuri tuollaisia tarvitaan joskus :)
Lähetä kommentti