On mukava pyöritellä mielessään, että tuossa on kalenterissa pari päivää ihan tyhjää. Jos vaikka silloin mökille. Sitten soittaa ja kysellä, josko sopisi myös heille. Ja käy yksiin. Tietää, että auto tulee hakemaan jossakin vaiheessa. Nauttia siitä tunteesta, että voi kertoa pojille ja he voivat jo odottaa ja intoilla. Ja itse odottaa, huomaa kippoja keittiön hyllyyn laitellessaan ajattelevansa, että ihanaa päästä mökille. Pakkaaminen jää loppumetreille ja sitä tulee tiuskaisseeksi omalle kullalle, joka muistuttaa, ettei ehkä kannata. Eikä todella. Pian ollaan jo matkassa ja lapset voi torkkua tai syödä rusinoita tai kuunnella satukasettia tai lauluja. (Sunipi sinuti sunipi hituni)
Perillä nautin. Minä ja esikoinen sanomme toisillemme aina välillä, että ihanaa olla mökillä. Kuopuksen ei tarvitse sanoa, näemme sen hänestä, kun hän tanssii keskiyöllä, tai kävelee jekkukävelyä pihatiellä, heittää löylyjä, järveen kiviä, seuraa tuhannessa asiassa esikoisen esimerkkiä... Teemme, mitä tekee mieli. Tänä vuonna siellä on mustikoitakin! Esikoinen innostuu ja kerää ja tahtoo vielä ennen lähtöä ehtiä uudelleenkin. "Parempia kuin luulinkaan", toteaa itsekseen, syötyään omaan kuppiin kertyneet.
Kudon kesäillassa, kun muut ovat käymässä kaupassa. Kutoessa on ihana tallettaa silmukoihin muistoja. Säätä, hyviä mietteitä. Tekee mieli saada valmiiksi, jotta voi pukea päälle ja katsoa kaikkia niitä ihania asioita niin uudessa muodossa. Ensin oli väreily järvenpinnassa, ulpukat ja kesäilta. Äiti joka rakasti poikiansa ja elämäntilannettansa. Ja sitten tuli sukka, paita tai toivottavasti liivi tässä tapauksessa.
Kiitos äiti ja isi, oli ihanaa taas olla. Olen kiitollinen niin paljosta. En osaa kaikkea tässä sanoa, sillä elämä on niin paljon monimutkaisempaa ja -säikeisempää oikeasti, etten kykene tiivistämään pariksi lauseeksi. Mutta että viihtyy omien vanhempien kanssa mökillä, odottaa pääsevänsä, nauttii ollessaan... Se on minusta ihanaa ja olen kiitollinen, että näin on käynyt. Että lapsenlapset saavat tuntea isovanhempansa, sekin on hienoa. Ja he nauttivat, olette heillekin tärkeitä todella.
Ja vielä on kesää jäljellä. Ei sitä tiedä. Jospa ennätämme ennen syksyä uudestaankin pulahtamaan järveen, jätskille kuistille, kamariin nukkumaan, saunaan saunomaan... Tuleva bussinkuljettaja ratin taa haaveilemaan, pieni ilmakitaransoittajapoika sohvaan soittelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti