***
Olemme myyräverkottaneet puulaatikon. Hidasta puuhaa, saumata verkonsivuja kiinni rautalangalla.
Eilen sahasimme. Teemme palstalta löytyneistä rimoista puukehikkoja viljelylaatikoiksi. Saimme yhden pikkuisen valmiiksi.
Pikkuista mansikkamaata on kitketty ja kasteltu.
Mitäs muuta?
Istuskeltu ja nautittu. Pojat tonkivat maata. Ja syövät banaanilastuja, pähkinöitä tai ananasrenkaita, mitä nyt milloinkin on sattunut olemaan kaapissa mukaan otettavaksi naposteltavaksi. Kevätillat ovat ihania viljelypalstan hiljaisessa viserryksessä. Tai kaakatuksessa. Fasaanit, sorsat ja lokit pitävät omia konserttejansa.
Ja yksi parhaista. Kylmäkani löytyi! Se on ollut matkoilla viime kesästä saakka. Emme aluksi huomanneet sen kadonneen. Sitten epäilin sen vain olevan jossakin sohvan takana tai patjanraossa. Lopulta kun sitä ei mistään pyykkikasankaan alta löytynytkään, ryhdyimme esikoisen kanssa juttelemaan, että se on lähtenyt reissaamaan. Voitte arvata, että jälleennäkeminen oli riemuisa! Kaniini sai halauksia ja suukkoja ja pääsi mukaan puhaltamaan saippuakuplia ja seuraamaan palstaa ja kotimatkaa aitiopaikalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti