Kesälomalaiset

Nyt kun aurinko ei paista, yksi nukkuu ja loput katsoo jalkapalloa, pakenin postaamaan rästissä olevia. Esikoisella oli kevään viimeinen kerhopäivä viikko sitten perjantaina. Nyt hänellä on kesäloma. Minusta on ihan hauska puhua sillä tavalla, vaikka kerho olikin mukava asia, ja vain kahdesti viikossa kolme tuntia kerralla.

Hän puhuu itsekin välillä, kuinka nyt voi tehdä mitä tahansa, kun on kesäloma. Ja vaikka olen sanonut, että kerho jatkunee syksyllä, hänelle sekin on vielä vain suunnitelma. Voihan olla, että valitseekin painikerhon, kuulemma.

Viimeinen kerhopäivä oli minusta ajatuksena haikea. Päivittelyä siitä, kuinka vuosi meni vauhdilla. Juurihan alkoi, meni ensimmäistä kertaa repun ja kaniinin kanssa. Ja sittemmin sai kavereita, joiden kanssa oli hauskoja leikkejä ja hassutuksia. Lähtöhalaukset ja heipat aamulla ja sitten päivällä ovenavausta ja kotiinlähtöjonoanne odottamassa.

Halusin laittaa evääksi kaikkea, mistä olit pitänyt vuoden aikana. Pikkuisen jokaista. Motsarellaa, ruisleipää, pähkinää, omenaa, kurkkua, mustikkaa ja porkkanaa. Juhlan kunniaksi pillikaakaota.

Mutta emme päässeet lähtemään kotoa ilman kiukkua. Haluaisin, että kaikki olisi valmiina. Mentäisiin rauhassa ja juteltaisiin mukavia. Ja onhan minulla kaikki avaimet tehdä elämästä sellaista. Vaan sitten kiehahtaakin ja paukahtaa se hitsin pinna. Etkö sinä voi lakata vetelehtimästä ja ihan vain yksinkertaisesti PUKEA! Siellä minä istuin vielä kuudennella luokalla jumppatunnin jälkeen pukuhuoneessa viimeisenä. Opettaja tuli riehumaan, kuinka laittaa minut käytävälle pukemaan kohta, jos ei ala sujua. Puhuttelee sukunimellä ja on tosi halveksiva. Ja minun omani on neljä vuotta ja menossa vikaan kerhoonsa. Onko räyhääminen sen arvoista, edes silloin, kun haluaisi vain lapsensa olevan ajoissa.

Ei ollut ainakaan tällä kerralla. Vaikka pyysin lapselta anteeksi niin kauniisti kuin ikinä osasin, mietin koko kolmetuntisen, kuinka tekisin toisin jos voisin. Napakka saa olla, ja aikuisen tehtävä on pitää huoli kellosta, mutta rumilla sanoillakin on rajansa. Kauniimminkin voi jopa kiukkua ilmaista. Oi eteinen, mitä jouduitkaan kuuntelemaan monena aamuna. Nyt on onneksi kesäloma.

Kukaan ei nuku enää ja jalkapallossakin on pian voittaja. Teet on juotu ja maistuisi toinenkin tiikerikakun pala. Esikoinen muistelee kerhonohjaajien nimiä. Hänellä menevät vieläkin sekaisin silmälasipäisen ja sen, kenellä ei ole laseja. Kirjoitin heille korttiin, että tulemme puhumaan heistä vuosia, varmaankin aina. Ensimmäiset kerhonohjaajat ovat tärkeä osa tätä aikakautta, jolloin minä olin "koko ajan lomalla", kotona, ja kukaan meistä ei vielä ollut päiväkodissa.

Kiitos kulta kerholainen vuodesta. Oli ihana viedä ja hakea sinua. Oli ilo katsella, kuinka viihdyit ja sait kavereita. Ja kerroit kotona juttuja, myös niitä, mitkä jännittivät tai huolettivat sinua. Ja säilyit omanlaisena, oi se on tosi tärkeä asia.

Toivottavasti sinulla on mukava kesäloma. Vapautta, tylsyyttä, sadetta ja aurinkoa sopivina annoksina. Äiti rakastaa sinua. Ja tuota pikkuveljeäsikin, joka nyökyttelee myös olevansa lomalla, hänhän on siellä missä tapahtuu ja missä on hänen tärkein esikuvansa.