Kolmikkona

Tänään haettiin rautakaupasta muutama lauta. Menee taas sarjaan kokeiluja, että mitä kaikkea sitä voikaan, vaikka ei ole autoa. Kesä on tullut, uskoo taas, että ulkona voi joskus olla myös kuuma. Ihastelimme voikukkia. Autotien pientareilla ne ovat kauniita, iloisen keltaisia. Mutta esikoinenkin tietää, että palstalta ne pitää pitää poissa, jotteivät vie istutettujen kasvien voimia.

Lakanat pitäisi vaihtaa ja varata pesutupa. Ainoat järkevät housuni, farkut, hajosivat polvesta. Lapsilisä on uskomaton ihanuus, mutta joskus äitilisä olisi omiin hankintoihin myös tervetullutta. Ajoittain huomaan, mitä hyötyä olisi siitä, että olisi muutakin kuin määräaikaisia sijaisuuksia takana. Jostakin tulisi lomarahoja ja muita sellaisia kivoja bonuksia. Tai että olisi ollut ehkä hyödyksi, jos olisi ollut lasten välissä töissä. Olisi ehkä tullut ostettua kenkäpari tai jotakin muuta yleishyödyllistä. Nyt turhan monesta asiasta alkaa huomata, että kas, sitä on kohta viisi vuotta tullut oltua kotona.

Muttei tämä ole valitusta. Tänäänkin osani oli aivan ihana. Liikuimme kolmikkona asioilla. Meillä oli selkeä suunnitelma ja söimmekin reissussa, juuri niin kuin oli ollut puhetta. Kotona painelimme huilaamaan. Joskin esikoinen inspiroitui ensin rakentamaan olohuoneeseen Prismaa. Kun hän viimein liittyi siestajoukkoon ja minä nousin horroksesta, en voinut kuin ihastella. Kaikesta näki, että hän oli ottanut leikkirauhasta kaiken irti, ollut touhussaan täysillä mukana. Oma pieni kulta poikani.

Muutenkin tämä oli taas ihastelujen päivä. Pitää muistaa kirjoittaa ylös myös näitä. Kun tekemättömyyksien ja riittämättömyyksien lista on ehkä pitkä, muttei sitä huomaa, kun on niin paljon positiivista iloa, touhua, leikkiä ja ihmetystä.

Kun molemmat nukkuu ja lukee mielenkiintoista kirjaa. Tajuaa sitten, että ruuan voisi nyt laittaa valmiiksi, miehelläkin on töissä pitkä kokous, ehkä hänkin ilahtuisi. Kastike valmistuu ja ehtii vielä lukea lisää kirjaa. Kirjassa (Kato mua! Marjatta Kalliala) puhutaan alle kolmevuotiaista, vuorovaikutuksesta ja sitoutumisesta. Kun kuopus on herännyt, imenyt ja virkistynyt, leikimme sorminukeilla. Ja heittäydymme moneen muuhunkin, yhdessä innolla.

Illalla heillä on vielä sellainenkin leikki yhdessä, missä toinen heittää sohvalta puutarhakäsinettä ja toinen noutaa sen ja hakee takaisin. Ja kuopuskin osaa kävellä hassutustyyleillä, joille me kaikki voimme vain hymyillä. Hampaiden pesusta ei riidellä vaan se suoritetaan määrätietoisesti. Iltasatukirja on minustakin kiva ja kuopuskin jaksaa nykyään yllättävän pitkiä kirjoja kuunnella, kun ovat tuttuja, hän on mukana, joskin välillä naukkaa ehkä maitoa.

Unilauluja ja jospa vielä kerran sanoisin, että olipa päivä ihana. Ja että te kaksi olette parhaita aarteita ja äidin on niin kiva teidän kanssa tehdä juttuja, viettää aikaa ja olla kotona. Maltan tuskin odottaa aamua. Kiitos kun elämäni on juuri tällaista.