Äidillä ei aina ole paras päivänsä. Mutta ei tarvitse olla aina lapsellakaan. Kurjaa on, jos huonot hetket sattuvat samaan saumaan tai jopa ruokkivat toisiaan. Ihanaa, jos kotona saa tunteet tulla, joskus tekee niin hyvää tuulettaa. Vaan tungosta tulee tamppaustelineille kun useampi kerrallaan siivoaa.
Turvallista on pienen kiukuta tai murjottaa kun aikuinen on turvana. Silloin kun äksyilee tai asiat menee pieleen, joku muistuttaa, että asioilla on tapana oieta.
Mutta äitikin on välillä niin pieni, senkään pinna ei jousta kaikkea. Lisäksi toisen mieli saattaa leppyä nopeasti, kun toinen vasta on alussa.
Ja mistä kaikki sai alkunsa, mikä kiristää hammasta tai hiertää silmäkulmassa. Vaikea sitä on aina tietää, mikä johti mihinkin. Se minkä toisena päivänä ohittaa tai ei vain anna vaivata, saattaa joskus leimauttaa liekkeihin, surettaa tai haitata.
Aikuisen ei pitäisi lähteä liiaksi mukaan lapsen tunteisiin vaan pitää erillään omansa. Mutta entäs jos ärsyttää kumpaistakin tai surettaa tai on vaisua. Helppo se on teoriassa olla johdonmukainen, ohjata ja hallita. Mutta kuka sitä zeniä aina löytää siinä hetkessä, kun tunteet vyöryvät valtoimina. Täällä ollaan ihan tavallisina ihmisinä, valaistuneet ovat toisaalla
Yritän silti kuitenkin, aina ja taas huomennakin paremmin. Satuttaa ei saa koskaan, eikä loukata sanoilla. Mutta armelias tulee olla ja joskus saa äitikin suuttua.
Oma äitini, minä rakastan sinua. Kuvat ovat äitienpäiväretkeltä, omasta ihanasta kodista. Jossa minun oli hyvä kasvaa ja josta nyt on tullut pojilleni mummila. Taivas kuinka tämä vanhemmuuden hoitaminen on välillä yksi maailman isoimmista haasteista. Ja kun katson sinua ja isiä mietin, tuleeko koskaan aika jolloin voitte huokaista helpotuksesta.
Minä ainakin olen täynnä kiitollisuutta ja kunnioitusta. Minä pidän viisaina.
Porskutan omaa osaani täällä ja vaikken aina osaa oikein, ehdin nauttia. Äitiys on parasta maailmassani. Ajasta ennen lapsia en juuri mitään kaipaisi. Kroppani voisin ottaa takaisin. Mutta jos löysä vatsa on hinta kahdesta kultaisesta pojasta, maksan sen ilolla.
Nyt täytyy nukkua. Ehkä jaksaa paremmin olla tyyni tuiskuissakin, jos asiantuntijoita on uskominen ja keskeinen rooli mielenhallinnassa on riittävällä unella. Oli illalla paha mieli heikkouksista, mutta nyt nukkumaan käyn rauhassa. Mikä onni, että kaksi rakkaintani tuhisevat siinä vieressäni ja aamulla jatkamme taas harjoituksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti