Perjantai-iltana kysyin mieheltä Massive Attackista. Kun kerran konsertoivat hallissa ja siellä oli moni tuttu kuuntelemassa. Hetkeä myöhemmin muistin taas, kuinka minun tulee menetellä, jos tahdon matkailla aikaan, jolloin olimme juuri tavanneita.
Pojat olivat nukkumassa ja minä katselin sohvalta, kuinka toinen uppoutui omaan alaansa. Meillä on valtavat määrät levyjä. Ei ole tullut vielä vastaan artistia, josta en saisi ääninäytettä omasta kokoelmasta. Jos siis tuotantoa on ilmestynyt ennen 2002 vuotta. Silloin taisimme alkaa seurustella. Sanon taisimme, sillä tällaisia minä en hyvin muista. Vuosilukuja, kuinka kauan on jostakin asiasta. Lasken omaa ikäänikin toisinaan jo tai taas sormilla.
Viikonloppu oli leppoisa. Puhuimme verkkareissa ja verkkareista. Saimme vieraita ja kävimme kylässä. Esikoinen sai yhden haaveensa täytettyä. Kuopus hauskuutti meitä jekkukävelyillä. Suoristin esikoisen housunlahkeita ja hihanryppyjä haalarin alta kärsivällisesti. Yritin ottaa vakavasti tuntemuksensa. Ja hän sanoi minulle palkaksi, että olen maailman paras, pihalla.
Mieskin sanoi rakastavansa. Paistattelen siis auringossa.
Hyvää viikkoa. Pidetään voimiemme mukaan tärkeistä huolta.
1 kommentti:
Linkitin blogisi tuonne omaan blogiluettelooni. Toivottavasti ei haittaa.
Löydän tänne sitten aina tieni :)
Lähetä kommentti