Olen törmännyt Homing-termiin nyt kahdesti kuluneella viikolla. Ensin luin vanhempieni luona paikallislehdestä kolumnin. Eilen Suuren Käsityölehden pääkirjoituksen. (Minusta on muuten hassua, että sitkeästi meinaan aina puhua Suuresta käsityökerhosta, vaikka lehdellä oli se nimi vain pienen hetken taipaleensa alussa ja minä silloin kai nippa nappa olemassa...)
"Homingissa" koti on elämisen ja olemisen keskiössä. Mikäpä muu virtaus olisikaan sopivammin minunkin omittavissa, kuin juuri tämä koteilu. Voisin marssia myös familismin puolesta. Koti ja perhe ovat ihan parhaita maailmassa.
Nyt koteilen ja perheilen senkin takia, että iski katala syysflunssa. Toivottavasti se on nopeasti ohimenevää sorttia, ja antaisi poikien olla kokonaan rauhassa. Mies on ollut tuubaääninen jo monta vuorokautta ja minä liityin seuraan eilen illalla. Otettava tropit käyttöön, jotta pian oltaisiin kunnossa. On paljon kivempaa olla, kotonakin, jos ei kovasti vaivaa ja kolota. Eikä nämä minun vaivat ole oikeasti mitään kummoisia, ei pitäisi pienistä mankua.
Tuosta pienestä lapsesta muuten, joka näkyy kuvassa. En aio poiketa linjasta ja näyttää lasteni koko kasvoja. Ajattelin vain, että olisi reilua, että itsekin joskus olisin kuvituksissa. Ja siinähän minä, seitsemänkymmenluvun lopulla, tätini kuvaamana.
Hyvää lokakuuta. Kevääseen on taas yhden kuukauden verran lyhempi matka.
7 kommenttia:
Ihana juttu! Ja tuo termi oli mulle ihan uusi. Olen yllättänyt itseni iloisesti huomaamalla, miten suunnattomasti nautin nykyään koteilusta. Ja miten tyytyväinen olen kääriytyessäni pienen perheeni kanssa sohvan nurkkaan. Se on aika paljon se, sanoo entinen urakeskeinen pää kolmantena jalkana juossut dinkku.
Hei vielä Joola! Tuo homing heräti ajatuksia enemmänkin, ja ajattelin kirjoittaa siitä omaan blogiinikin. Pahastutko jos linkkaan tänne?
On aika huvittavaa että tällaiset elämän perusasiat, kuten kotona perheen kanssa ajan viettäminen pitää "keksiä" uudelleen ja vielä hienoilla uusilla termeillä. Kertoo vissiin aika paljon nykymaailmasta. Mutta mikäs siinä jos pehmeät arvot ovat nousussa näiden homingien, familismien, superfoodejen ym myötä. Toivotaan ettei se olisi vaan lyhyt trendi.
Tuo teidän parvekepesä on ihana:) Onko siellä vielä ihan lämmintä?
En Anu pahastu. Kivaa kuulla, että pidät ja nautit kodistasi ja perheestäsi. Sinulla on muuten ihailtavat puitteet koteilulle. Ai että, singahtaisin samantien sinne koteilemaan perheeni kanssa toviksi jos se olisi mahdollista. Ihan jees tämä on täälläkin. Yhtään en ole kade, enpä...
Riikka, parvekkeella tarkenee lasituksen ansiosta auringon paistellessa. Ja pesä muuttaa muotoaan säiden mukana. Nukkumapatjat on jo aikaa sitten nostettu sisään. Seuraavaksi lähtee nuokin. Ehkä sitten pari tuolia, joihin voi viltin kanssa mennä fiilistelemään, juomaan teetä ja katselemaan kynttilöitä...
Minäkin olen törmännyt tuohon homing-termiin nyt jatkuvasti. Mikäs siinä. Hyvät asiat ovat muodissa: koteilu, käsityöt, kierrätys, juoksuharrastus.. Kivaa olla trendikäs! (eivais, ei vois vähempää kiinnostaa :-)) Pikaista paranemista sinulle, Joola!
Ensimmäisen kerran eksyin kauniiseen blogiisi.
Kirjoitat todella nätisti.
Niitä pieniä palasia elämästä ja tavallisesta arjesta yritän itsekin saada tallennetuksi.
Tulen varmasti uudelleenkin :)
Hei Kerttu. Hauskaa aina, kun joku eksyykin kylään. Ja minä kävin jo sinun blogissasi. Ensimmäisenä kosketti herkkyys. Ihan pysähdytti. Muistutti, etten saa kadottaa ja unohtaa, vaikka herkkyys juuri on usein se, joka myös satuttaa. Kun paljon surtavaa tai huolta ympärillä, saattaa herkkyys kadota jo senkin takia, että ei jaksa. Ja jos taas herkkyys katoaa, menee mukana helposti ilo pienistä, ja se sentään on elämän suola.
Kaikkea hyvää ja "tapaamisiin" uudestaan.
Elinallekin kiitoksen parantumistoivotteluista. Pikku hiljaa tukkoisuus hellittää.
Lähetä kommentti