Satuja

Joskus minun tekisi mieli olla kirjailija, keksiä tarinoita. Osaan liian vähän, mutta mieli tekee toisinaan silti. Yhdessä lukemassani elämäntapaoppaassa kehotettiin kertomaan lapsille iltaisin omia satuja. Valmistelemaan niitä hetki päivän puuhien lomassa. Sitä minä voisin joskus kokeilla. Ja olenkin toki omia tarinoita joskus kertonutkin, mutta että vallan jotakin ylöskin kirjoittaisin.

Olemme lukeneet nyt kesällä paljon poikien kanssa. Ilahdun kirjoista, joissa ollaan metsässä ja luonnossa. Tehdään aika tavallisia asioita, mutta ne tuntuvat seikkailuilta. Syödään mukavia asioita: voileipiä, herkkuja, eväitä, piirakoita, teekupposia, kaakaota, vihanneksia, marjoja ja kasviksia. Käperrytään välillä nukkumaan makoisia unia. Ollaan yhdessä ja välillä yksikseen. Leikitään ja keksitään ja kierrätetään ja mietitään. Puhutaan eläinten kanssa ja eläimille. Säät vaihtelee. Ja sankarit. Ja retket ja hetket.

Sellaisiin satuihin voisin kuvitella itsekin haluavani osallistua. Ja meille tapahtuukin jo sellaisia, ympärillä on yllin kyllin inspiraatiota. Eilen etsimme kuopuksen kanssa halpaa auringonvarjoa pitkin kaupunkia. Kolmen vuoden aikana tehdyt satunnaisiskut kierrätyskauppoihin eivät ole tuottaneet tulosta. Koottavat retkituolit löytyvät sentään kirpputorilta pikkurahalla.

Tänään paistettiin lettuja ja kohta pystytettiin kahvila palstalla. Mansikat, joita joku muurahainen tai mustarastainen on käynyt hiukan napsimassa, laitetaan kompostorin eteen varikselle ja sen kavereille. Loput vielä löydetyt syödään eväiden kanssa. Taivaalla harmaita pilviä, jotka näkyvät oikeinkin selvästi, kun niitä tähystää korkealta. Kesäsade ei varsinaisesti yllätä, mutta tuntuu tosi märältä. Ja vain ihanalta ainoastaan äidistä. Pojat tahtovat jo lähteä. Varjo suojaa myös pisaroilta, mutta tavarat pakataan melko pian ja kohta ollaan kotona suojassa. Juomassa kaakaota. Lukemassa iltasatuja parvekkeella. Siellä ropina kuulostaa lapsistakin jo mukavalta.

Juuri tämän kummempia satuja en nyt osaa kaivata. Varsinkin kun minulla on jo myös oma kulta, ja meillä yhdessä kaksi ihanaa lasta. Esikoinen kuvittelee näkevänsä tähdenlennon, vaikka minusta se näyttää lentokoneelta. Hän toivoo urheilulaukkua, minä toivon, että osaisin sellaisen ommella.

Kauniita unia.