perjantai 23. heinäkuuta 2010

Kuuman päivän iltana...




...teetä palstalla.
Viereisiltä viljelijöiltä lahjaksi kesäkurpitsa.
Meidän omat on vain kukkina.
Eväänä karjalanpiirakka ja omena.
Kotona kellarissa sauna.

Tänään sai koiperhonen minut täysin pois tolalta.
Sinne meni sitten roskiin luomuvillaiset vaatteet, jotka olivat tallessa.
Suojatkaa omanne, tämä oli varoituksensana.
Nyt meillä pestään pyykkiä vimmalla, kaiken varalta.

Ja miehen loma on lopussa.
Se on surullista.
On ollut ihanaa, kun hän on ollut kotona.
Ja jaksanut ja ollut paremmalla tuulella.
Siivonnut kirkuvan vaimon jäljiltä koiperhosten tuhoja.

Että sellaista.
Hyvää viikonvaihdetta!

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

kiva kun kirjoittelet jälleen :)

minäkin pongasin koi perhosen meidän vaatehuoneesta paripäivää sitten villatakkini kimpusta.

hassu juttu,melkein kerran vuodessa näen 1 perhosen meillä jossain päin taloa,ja sitten en taas vuoteen näe,missä lie majailevat. enkä ole tuhoja huomannut enempiä.

ällöttävä otus se kyllä on.

-s-

Inka kirjoitti...

Voi ei, oliko vaatteet jo ihan reikäisiä? Meillä oli viime vuonna koiperhonen ja mitään ihmeempiä tuhoja eivät olleet saanu aikaan. Mie vaan pakastin villavaatteet (aika urakka kun niitä on meillä melkoisesti). Jonkun reikäisen sitten huovutin pesukoneessa askarteluihin.
Tänä keväänä oli sama operaatio turkiskuoriaisten kanssa. Hoh. Ällöjä nuo otukset on.
Toivottavasti ei-toivotut perhoset häviävät teiltä :)

Joola kirjoitti...

Voi ei Inkeroinen. Tunnustan, etten kummemmin edes katsonut tuhoja. Luulin tuhoksi pelkästään jo sitä, kun nään liikkuvia otuksia ja joku samperi räpiköi komerossa. Olisi tietysti pitänyt syynätä tarkemmin ja ryhtyä toimiin. Minä tosiaan aloin vain hysteerisenä huutaa ja itkeä ja käskin laittaa muovikassiin siltä hyllyltä kaiken villaa muistuttavan ja mies vei pussin illalla jo roskiin.
Onneksi vaatteita ei ollut paljon. Kaksi ihanaa villaista ohutta paitaa ja parit villaiset housut. Meillä ei esim itsetehtyjä hahtuvapöksyjä juurikaan ole, nuo on vaipatettu lähinnä fuzzyillä. Sinun blogissasi olen nähnyt niin ihania villajuttuja, etten lainkaan ihmettele, että oivalsit ryhtyä pelastustaistoon, etkä sortunut samanlaiseen luovutukseen kuin minä. Olkoon tämäkin oppina muille!!

S, mies raportoi minulle, ettei nähnyt kuin yhden perhosen. Minusta niitä oli useita. Ja lisäksi ryömiviä otuksia. Illalla sitten mietin, että miten vain yksi olisi voinut ollakaan. Missä sen kaverit sitten on, minne ne meni... Uusia tuhoja odotellessa...:)