Kun kuuden jälkeen illalla lähtee hellemekolla pyöräilemään, eikä kahdeksan jälkeenkään tarvitse harmitella, ettei ottanut pitkähihaisia mukaan. Kun tuuli tuntuu hyvältä. Yhtä aikaa lämpimältä mutta virkistävältä. Samoin kuin vesi. Kiitos kesä.
Kuopus on super hyvällä tuulella. Laulelee, juttelee, hassuttelee, hölpöttelee, kipittelee, puuhailee ja iloitsee. Pillimehusta, leihuvista lipuista, apilankukista, kiipeilystä, majan huipulla vilkuttelusta. Ja minun seurasta. Riemu on molemminpuolista. Hän on oppinut monet lausahdukset minulta. "Kiva olla sun kanssa palstalla." "Oi katso nyt miten kaunista." "Aurinko on ihana." Kotimatkalla valitsemme kauniin metsäreitin. "Muistatko kun syötiin judittia tuolla?" "Syödäänkö taas joku päivä, tuolla korkealla kalliolla.""Joo, se on kivaa tuolla!" Ja minä huokaan ääneen, "kiitos kesä."
Aamulla yö on antanut tuulta ja hyviä unia. Herään ensimmäisenä ja aamu on niin kaunis kuin voi olla. Lehdet kahisevat puissa ja linnut ovat aloittaneet laulunsa. Kun pyöräilen kotiin jumpasta, pojat ovat parvekkeella kurkkimassa ja huutavat ensimmäisenä "Saadaanko ottaa jäätelöt", parvekelasien raoista. Minua hymyilyttää ja suukotuttaa. "Saatte, olette ihania." Kiitos kesä.
2 kommenttia:
Voi, kun sitä osaisi olla yhtä kiitollinen, sillä syytä kiitollisuuteen totisesti löytyy!
Kiitos!
Kiitos kesälle, että se inspiroi sinua kirjoittamaan näin ihanan postauksen. :)
Lähetä kommentti