Nämä anoppilan kesämökillä otetut tuuletuskuvat kuvastakoot riemua ja helpotusta. Urhea yläkerran asukas oli pelastanut pyöräni rosvon kynsistä. En ollut poliisia, äitiä ja veljeä ja blogia lukuun ottamatta ehtinyt vielä kenellekään kuuluttaa pyörääni edes kadonneeksi niin jo vain sain sen takaisin. Huomannut vain pyöräni ja mennyt sanomaan kioskin nurkalla olleelle "nistille", kuten hän miestä tituleerasi, että tuo pyörä ei ole sinun, anna se takaisin. Rohkeaa, sanon minä!
Ja nyt minulla on taas pyörä. Hurraa! Kiitos sympatiasta. Onnellinen loppu tällä tarinalla. Nyt vain kiiruusti ostamaan uusia lukkoja...
9 kommenttia:
Mahtava juttu ja ihana naapuri! Tosi harvoin kai pyörävarkaudet selviävät, mutta ihanaa kun tämä oli poikkeus!
Voi miten ihana! Tuli heti niin hyvä mieli itsellenikin! Tuntuu kivalta, että on niin ihania ja välittäviä ihmisia, kuin teidän yläkerran asukki!
Voi jeee mikä naapuri!!! Tarkkasilmäinen ja tosiaan, ROHKEA! Onneksi tuollaisiakin lähimmäisiä vielä on!
Hienoa että pyöräsi löytyi! Ja noin rohkealla tavalla! :)
Minulta varastettiin tässä vastikään lompakko - minun laukustani vaunuista jossa istui lapseni, olin kääntänyt vain hetkeksi selkäni, katsoakseni jotain vaatetta kaupassa. Siis miten kiehuin. Kehtaa ottaa ja varastaa kun lapsi siinä katsoo kaiken aikaa!
Lompakko oli sitten löytynyt monen päivän päästä toisesta kauppakeskuksesta sovituskoppiin hylättynä. Onneksi sain takaisin sen, ei tarvinnut ajokorttia uusia. Mutta rahat olivat varastettu joka 5-centtinenkin. Kaikki ketutus ja harmi mitä tästä tuli, ei sanat riitä. Miten jotkut kehtaa. Kuvottaa, vieläpä pienen lapsen vanhemmalta varastaa.
Onneksi sait pyörän takaisin!!
Oi kuinka mahtavaa! Rohkea ja ihana mies, tosiaan!
Höh, miksei tämä anna minun taas lähettää viestiä! Kokeilen vielä kerran.
Niin!
Jee! Olet palannut!! Hihkun ihan. Ja pyöräkin löytyi :)
Tutkin ajan kanssa kirjoituksesi ja ihastelen kuvat, nyt piti äkkiä ähmia kun huomasin monta uutta juttua täällä.
Halaus!
Mahtavaa!
Minä näin viime syksynä kun yksi "nisti" varasti polkupyörän, ihan keskellä päivää, mutta en uskaltanut mennä väliin. Soitin kyllä heti poliisille. En tiedä löytyisikö pyörä koskaan oikealle omistajalleen.
En tiedä olisinko itse rohjennut edes omaa pyörääni keneltäkään takaisin penäämään. Poliisi neuvoi Jonna minuakin juuri noin tekemään, että jos näen, niin poliisille vaan soittoa. Ehkä olisin spontaanisti kiljaissut, jos olisin sen jollakin tai jossakin nähnyt.
Oi oi, pidän minäkin niin sankarina naapuriani. Ja ihanaa, että sellaisia on olemassa.
Kurjaa Sormustin tuo lompakon pölliminen. Minusta tuntui oman pyöränikin kohdalla "raskauttavalta" se, että siinä oli lastenistuin. Varastaa nyt jonkun lapsen kyytipaikka.
Ja Minja, täällä ollaan! Ilahduin ilahtumisestasi kovasti:)
Jeeee! Tuuletus täältäkin. :DD
Lähetä kommentti