Eiliseltä

Ja sitten alkoi sataa vettä. Ensin satunnaisia pisaroita siellä täällä, sitten jo niin että täytyy uskoa. Että vettähän sieltä tulee, tummaltakin taivaalta, josta pilviä ei erota. Vaikka takana on ihan aurinkoista.

Iltaruoka olikin valmis, kun puoliso tuli töistä. (Oppisinko käyttämän tuota sanaa, "mies" tuntuu usein niin hassulta. ) Vaikkei ollut saanut viestiäni, jota kirjoitin pitkään pihalla. Kun pojat pyöräilivät ympäriajoja ja välillä käytiin laittamassa laastaria. Jossa lopussa, että soita, kun olet kotimatkalla.
Eri ruokaa lapsilla ja aikuisilla. Välillä ei jaksa yrittää keksiä sellaista, joka maistuu kaikille. Eikä viiden vuoden opit totuttaa lapset aikuisten kanssa samalle ole ikinä menneet perille...

Pyörästäni hajosi vaihteet mutta ne saatiin jo korjautettua. Sillä aikaa kun minä riitelen lapsilleni kotona mönkään menneestä lepohetkestä, joku saa vaihdettua pyörääni ehjän takarenkaan ja uuden vaihdevaijerin. Hyvää työtä, ehdottomasti 18 euron arvoista.

Sää oli taas armas ja antoi minun käydä Japanissa. Kun on pilvistä ja silti kolmekymmentä astetta, on helppo irrottautua Suomesta. Tulee samoja hajuja/tuoksuja ilmaan ja iholla tiettyä tuttua. Ihan totta se asvaltti jalan alla tuntui samalta kuin pienellä kyläkadulla kaukana. Ja sielläkin kävelimme pikkukaupalle ostamaan jotakin turhakkeita. Kuten mehujäät alepasta. Käytiin kyllä purolla uimassa. Se osa minun täytyi kuvitella. Onneksi en ole unohtanut kaikkia taitoja. Mielikuvituksesta on paljon iloa ja hyötyä myös aikuisena.

Mies oli lähtenyt töihin aamulla, kun me vasta kömmimme parvekkeelta. Olisi se ihanaa, jos keksisimme keinon, jolla molemmat voisivat tehdä töitä hieman kevennetyillä työajoilla. Samaan aikaan haaveilen perheen yhteisestä ulkomaanmatkasta. Junakorteilla ensi kesänä koko matka ja monta yötä hostellissa. Epärealistista mutta pitkästä aikaa unelmointi tuntuu oikealta.

Niin, sitten alkoi sataa illalla, kun me olimme polkeneet palstalle kastelemaan kurpitsoja. Pojat söivät eväitä katoksen alla ja minä keikuin kuitenkin kannun kanssa. Ja sitten äkkäsin, että puska on täynnä vadelmia! Kuopus istui siinä vaiheessa päivänvarjosateenvarjon alla ja tuskaili hyttysiä. Minä yritän tasapainoilla, poimiakko vai uskoakko, että "ai ai ai, äiti lähetään jo", kärsimykset on todellisia. Mukillisen otin ja sitten poljettiin kotia.

Tälle päivälle meillä on suunnitelma. Aamusämpylätaikinaan laitettiin pari lusikallista pestoa ja niitä nyt haluavat lisää tuolla. Katsovat yleisurheilua, apua, pitää pian lähteä liikkeelle, sillä tuo tv suo on ikuista.

Kaikille hyvää huomenta.