Elokuussa on ollut kaikenlaista muuta. En ole ennättänyt palstalle. Ennätti vallan tulla ikävä. Huoli myös viinimarjoista, miten kauan loput jaksavat odottaa poimimista.
Tänään sain iltapyöräilylle mukaani esikoisen. Krassit kukkivat niin monilukuisina ja kirkkaina kun pölähdimme paikalle, taisin vallan kiekaista ihastuksesta. Ja pavut olivat kavunneet majan katolle ja ylikin ja kukkivat nekin vimmalla. Ei kyllä palon palkoa missään, mutta ehkä vielä ehtii, ennen pakkasia? Esikoinen osui parahiksi mukaan kerralle, jolloin hernesato oli huima. Eivät kaikki mahtuneet kerralla käsiin ja siitäkös riemuittiin, tuntui runsaalta niin. Porkkanoita nostettiin taas kaksi. Jokunen jätettiin vielä maahan, josko kasvaisivat suuremmaksi.
Tuikussa pidettiin hetki valoa, näytti minusta niin kauniilta. Esikoinen tankkasi tummaa suklaata, jotta jaksaisi takaisinkin polkea. Kotimatkalla ajettiin lähes kaikista hiekkatien vesilammikoista, sillä se jos mikä on melko halpaa hupia. Ilma oli raikas sateen jäljiltä ja vielä metsä voimaa antavan vihreä. Hauskaa, että on tämä palsta meillä.
7 kommenttia:
Valtavat krassipöheiköt sulla! Miksi mun krassit kasvoivat vain muutaman sentin mittaisiksi ja tekevät tuskallisina kukkaa, kun osa lehdistä jo hiipuu.
Porkkanoistani tuli vain yksi, muut jäivät alle sentin mittaisiksi. En ymmärrä.
Liivia, olen "viljellyt"krassia useana vuonna. Joka vuosi parvekkeella ja viime vuonna tuolla pellollakin. Mutta tällaisia en ole nähnyt koskaan! Ennemmin ne ovat olleet kuvailemasi kaltaisia. Nyt en edes saanut kuvaa koko komeudesta. Ne ovat varmaan pensaskrasseja, sillä ovat pienen pensaan kokoisia kolmekymmensenttisine varsineen ja satoine kukkineen. Huisia. Niitä kukkia voisi syödäkin, olen kuullut. Pitäisi uskaltaa kokeilla...
Porkkanat eivät ole järin suuria minullakaan. Piditkö tarpeeksi kauan omiasi maassa. Nuo on olleet kuukausitolkulla ja vielä jätettiin toiveikkaana, josko kasvaisivat...
Toivon, että kompostini toimisi, jotta ensi kesänä saisin siitä levitellä jotakin ytyä maaperälle. Sillä maatahan sitä ensisijaisesti pitäisi hoitaa, ei kasveja... Mutta pahalta näyttää. Kompostini oli jo keikahtanut kumolleen. Halpa rimpula taitaa olla, liekö siitä mihinkään...
Mutta nyt iloitsen noista krasseista. Sääli, kun ovat sielä pellolla, ei näy tänne kotiin saakka...
Kivalta kuulostaa, ja vesilammikot ON kivoja :). Oletteko harventaneet porkkanoita oikein kovalla kädellä ja monta kertaa? Muuten jäävät pieneksi.
Hei ystava,
olisinpa kanssanne palstallanne.
olit viime yonna unessani. olimme Kyootossa etsimassa Usagi-baaria ja sitten uni menikin tosi hurjaksi.. :)
kerron toiste!
oi Usagi. On paikkoja joita en toivottavasti koskaan unohda. Hauskaa, että oltiin siellä sunkin kanssa. Vielä minä, ainakin jotain sen tapaista...
Mukavia palstatunnelmia, villi meininki kasveilla. Krassi on kaunista.
Niin ja Pellon pientareella, kiitos ohjeesta! Olemme tällä kertaa ehkä vahingossa harventaneet, kun olemme pitkin kesää katsoneet, onko jo valmista. Mutta itse asiassa muistan kyllä lukeneeni siemenpussista, että kylvetään valmiiksi harvaan. On jokin erikoislajike, josta tulee montaa väriä(!?).
Kiitos Hanna.
Lähetä kommentti