Vuorokauteni ovat usein täynnä ihania hetkiä. Voisin vain istuskella ihastelemassa, katsoa poikien touhuja. Ja joskus niin teenkin. Käytännössä se on mahdollista silloin, kun edes toinen heistä on unessa, tai niin uppoutunut johonkin, ettei huomaa, etten ole täysillä mukana, muutenkin kuin katsojana.
Eilen illalla sytytin tuikut parvekkeen lyhtyihin ja huokailin. Jospa en nukkuisi lainkaan, jospa vain ihastelisin, nauttisin, katsoisin ja kuuntelisin. Emme olleet ulkoilleet päivällä niin paljoa, kuin kesän viimeisinä upeina päivinä voisi kuvitella. Mutta ulkoilisimmekin koko yön, olimme valmistelleet yöretkeä varten pesää parvekkeella.
Nukuin kuitenkin, makeastikin. Välillä heräillessäni näin kuunkin ja muistelin, kuinka nukuin vakiosti parvekkeella teininä useana kesänä.
Hauskan ja hyvän yön päälle hammaslääkäri ja maauimalaretki. Välissä eväidenhakua ja jätskihetki. Pojat paidoissaan aarteitani. Ihasteluksihan heidän katselemisensa monessa kohdassa taas meni. Olette ihania, olen niin iloinen, kun saan teidän kanssa olla.
Ulko-uimaloissa on oma tunnelmansa. Mietin, että sellaisen äänimaailmaa olisi rentouttavaa kuunnella talvella. Vaihdellen nauhurissa muita kesäisiä maisemia - merenrantoja, toreja, metsiä ja nuotioita.
Uimme ja saunoimme itsemme irti arjesta, jos tämä nyt ihan on ollutkaan vielä sellaista. Luulen, että muistamme pitkään, näitäkin kesän seikkailuja.
Tulen pian, parvekkeelle vierellenne nukkumaan.
Tämä on ollut ihana kesä. Ja monta elokuista päivää vielä edessä.
Rakastan sinua oma kultani, ja meidän poikia, jotka ovat tauluni, lauluni, iloni ja valoni.
1 kommentti:
Parvekkeen peti näyttää kovin houkuttelevalta, voisin ottaa siinä päivätorkut vaikka heti.
Lähetä kommentti