Eilen sain koko perheen palstalle. Mieskin kuuli, kuinka alkaa laulu, mennään jo kotiin. Ja kuinka se on sitkeä sävel. Mutta innostuksen ääniäkin kuultiin, pariin otteeseen. Ja muistelin ääneen, että sellaista oli päävoittoisesti silloin, kun olitte pienempiä.
Kurkut, kurpitsat ja kesäkurpitsat elossa. Maa-artisokkien luona tuoksuu maa-artisokilta. Mansikoita tulossa, mutta vielä ihan raakileita. Retiisisato korjattu ja syöty, kun vain muistaisin ottaa siemenpusseja mukaan, tilalle mahtuisi uutta kylvöstä. Porkkana- ja punajuuririvit ovat lyhyet, mutta suorat. Samettikukista sentään osa selvisi kuljetuksesta ja on kasvanut tosi pitkiksikin. Osaan vielä odottelen kukkia. Haluaisin erityisesti nähdä, että yksi edes olisi väriltään se kylvetty Vanilja. Ruukut pääsivät sekoittumaan jossakin vaiheessa kylttien kanssa... Auringonkukkia unohdin istuttaa ja se harmittaa. Herneitä saatiin äidiltä ja kummitytöltä, kunpa niistä saataisiin edes muutamia omia palkoja. Herneet ovat erityisesti minun ja esikoisen kesäruokaa. Poikien päiväkodissa istuttamat kehäkukat näyttävät salaatilta, salaattia en muuten istuttanut, sillä kokemukseni mukaan palsta on liian kaukana kotoa. Ehtivät etanat syömään valmiit aina ennen minua. Jotakin muuta... Pirusti heinää ja surinaa marjapuskissa.
Kun päivän sovitut urakat on tehty, minusta olisi ihaninta jäädä majaan tai aurinkotuoliin lojumaan tuntikausiksi. Mutta nyt polkaistiin kotiin, sillä odotettu Tour de France (kilpapyöräilyä) alkoi. Jos esikoinen saisi päättää, siitä tulisi sitten seuraavalle kolmeviikkoiselle päivärytmi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti