...Sillä meillä on siivous kesken. Ainakin ollaan suojassa UV-säteiltä. Syödään mehujäätä, omassa pakkasessa tuoremehusta tullutta. Pojat piirtää, enemmän kuin laki sallii. Luulen. Ja nukkuu liian vähän. Mutta nyt onkin kesä, kuka sitä nukkumalla tuhlaisi... Välillä otetaan pihassa sulkapallopeli tai tehdään hiekkalinna tai pari. Ja myöhemmin nähdään ikkunasta, kuinka pieni suloinen kiharapäinen tyttönen rikkoo ne hetkessä mäsäksi, vaikka niissä oli lehtiliput ja ikkunoita ja siltoja ja kaikki. Että sellaisia "ajattelemattomia koulupoikia" näillä kulmilla tuhoamisvimmansa kanssa. Pojat treenaa hyppimistä pitkällä hyppiksellä. Minäkin haluaisin, mutta heistä ei ole pyörittäjiksi.
Käytiin kierrätyskeskuksella illalla kuopuksen kanssa. Vietiin tuplarattailla suuri kuorma meille tarpeettomia. Ostin palkkioksi suorituksestamme kolme kukkaruukkua, paksun lasten runokirjan, jota olen odottanut vuosia, pari muutakin kirjaa ja Marimekon Siirtolapuutarhasarjan mukin. Köyhdyin yhteensä viitisen euroa. Ja lisäksi kuopus löysi ilmaiskorista jääkiekkolehtiä. Ovat vanhoja, mutta hänelle ja veljelle aarteita. Muut alennusmyynnit onkin sitten tarkoitus ohittaa tänä kesänä. Sattuneesta syystä.
Tuuletin surraa olohuoneessa. Taidan laittaa koneellisen pyykkiä pyörimään ja jospa kohta voisin pujottaa miehelle ja minulle niitä puhtaita lakanoita... Olen ennenkin todennut, että siinä missä jollekulle rintamamiestalonlaitto tai muu omakotitalonkunnostus on ikuisuusprojekti, minulle siihen riittää ihan tämä kerrostalokolmio.
Menen menen. Halusin vain muistaa, että paistaa se sisällekin se aurinko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti