Kesäruokaa

Laivamatkalaiset toivat meille valtavat basilikapuskansa hoitoon reissun ajaksi. Sanoivat, että niitä saa syödäkkin. Koska en ole koskaan nähnyt suurempia basilikoita uskalsin verottaa niistä huolella oksia ja tehdä itse pestoa. Päätellen siitä, etten tiennyt mistä pinjansiemeniä löytää kaupassa, en ole tehnyt tuota soosia kotona aiemmin. Onneksi nyt tein.

Minulla oli yöstä saakka nälkä, kun kauppalistaa suunnitellessa keksin, mitä tarjoamme Afrikan-tädille, kun saamme hänet tänään vieraisille. Uusien perunoiden seuraksi salaattia ja pestokastiketta ja jälkiruuaksi niin ikään kotitekoista kinuskia ja mansikoita! Ja nyt se loppukinuski huutelee tuolta jääkaapista, kuinka ikinä voin olla lusikoimatta sitä jäänyttä tässä myöhäisillan kuluessa. Niin herkkua. Hmm, ehkä sitä salaattiakin jäi, pestoa ainakin puoli purkillista. Ja sekin maistui niin, että jouduin pinnistelemään, etten omia tekeleitäni hehkuta. Kas kun keksii näillä taidoilla jonkin ruuan, jota kehtaa toisillekin tarjota, se tuottaa kovin suurta iloa.

Että maukasta kesäiltaa vain. Minä tiedän, mitä käyn kohta hakemassa jääkaapilta.

Postauksen reseptiosio:

Pesto:
Basilikaa 80 lehteä + vähän päälle, kun en tahtonut olla niin tarkka laskuissa
Oregaanoa muutama hento oksa
Herneet kymmenestä palosta + parista vielä, kun kerran niitä halusin sekaan sotkea, niin päätin sen verran laittaa, että se on mainitsemisen arvoista
6 valkosipulin kynttä
löräys hunajaa pehmentämään makua, koska kuusi kynttä olikin melko tiuha maku tottumattomalle
2dl oliiviöljyä
70g parmesaanijuustoraastetta
ihan ripaus suolaa, kun netin ohjeissa kerran sanottiin, mutta hirvitti, koska juustossakin sitä jo oli "voimakkaasti"
Pinjansiemeniä pari kourallista - oli vaikea päättä kenen kouria ja olin lähellä kipata koko 80g pussillisen, mutten sitten viitsinyt, kun muka mittailin

Tiedän, ettei pestoa pitäisi tehdä sauvasekoittimella, siksi kai sitä ei olekaan tullut tehtyä. Mutta nytpä tein ja siitä tuli toki täysin muhjua, mutta ihan herkkua minusta ja vieraasta - joka ehkä ei tosin kehdannut rehellistä mielipidettä sanoa.
Minä nautin jo siitä, että vihreydessä oli niin paljon tuoreuden ja terveyden tuntua.

Salaatti:
Lehtisalaattia ja tammenlehtisalaattia iso kulho melkein täyteen
Kaksi kotimaista punasipulia (hurraa kesä!)
Monta tomaattia (mainittakoon nyt että kotimaisia, kun sille tielle tuli lähdettyä noin innolla), 6, ehkä 7 jopa, jotta tulisi ruokaisempi satsi, kun nyt ei tulisi mitään pihviä tai sellaista lihantapaistakaan seuraksi
Kotimainen kurkku ja kesäkurpitsa
Kaksi paprikaa, ne oli hollantilaisia, mutta ajattelen sen olevan sentään edes parempi kuin Espanja
Yksi halloum-juusto, kuutioin ja paistoin pannulla

Sekoitin nuo kaikki sekalaisen kokoisina lohkoina ja kuutioina ja luotin, että kaikki aikuiset edes uskaltaa maistaa pestoa, joten jätin oliiviölyt sun muut kastikeviritelmät laittamatta. Ihan perussalaatti siis, mutta tulipahan sekin nyt tähän kirjattua.

Jälkkäri:
Mansikoita, mitä kotimaisempia ja herkullisempia sen parempi (Meillä oli litra tänään palstalta haettuja ja toinen torikojulta)
Kinuskiin:
4dl vispikermaa
2dl maailman parasta raakaruokosokeria, joka on miltei sellaista fariinisokerin oloista, näin vanhaksi piti elää, ennen kuin löysin sellaista (mutta moni muukin sukrutti ajaa saman asian, olen varma)
Vaniljajauhetta purkin pohja, ehkä puoli teelusikallista

Kinuski on tosi helppo tehdä, mutta ehkä mahdoton, jos vaikka ihan pieniä lapsia pyörii nilkoissa. Koko ajan pitää vispata hellan luona, jos lähtee toviksi paimentamaan kulman taa, on vaarassa savutta koko arvokas keitos. Ainekset kattilaan, levy rohkeasti miltei täpölle aluksi ja sitten vispati vispati minun kokemuksella ainakin vartti. Loppumetrit ovat käsillä, kun kinuski viimein alkaa sakeentua ja silloin voi vielä testata tiputtamalla kinuskipisaran kylmään veteen. Jos se jähmettyy hiukan, se on valmista. Ja sopii hyvin mansikoiden kanssa, kerma ja sokeri, tietenkin, miksi en ole sitä tajunnut aikaisemmin.

Keittokirjailijaa tai edes ruokablogistia minusta ei tule, olkoon tämäkin todisteena. Ei mitään omaperäistä eikä edes selkeätä, mutta vaihtelu virkistäköön välillä.