Ei auttanut, vaikka jumppasin. Vaikka nukuin torkutkin. Ja siivosin vaatekaapin. Ja itkin.
Olin silti ihan älyttömän huonolla tuulella, kärttyinen ja pettynyt. Esimerkiksi tseeni äitinä. Kuopuksen itkuraivarit oikein lisäsivät kierroksia myllyssä. Tuollainen se on, koska minä olen tällainen.
Mikä kiukkupussi itkupilli lähtikään poikiensa kanssa iltapyöräilylle palstalle. Namipäivän namit kioskista mukaan. Vielä kerkisi uhkailemaan, etteivät saa herkkujansa ollenkaan, jos eivät osaa päättää edes ostopaikkaa sovussa.
Mutta sinne jonnekin hukkuivat kiukut ja pettymykset. Kaunis taivas ja poikien katseleminen veivät voiton. Onneksi. Ennätin jo olla olohuoneessa patjalla tänään muka melko rikki.
Varistamme ei näkynyt, mutta juttelimme hänen kanssaan pitkään silti. Minun tehtävänäni on aina olla tuon linnun ääni. Tänään hän pelasi shakkia lähikoivussa ystävänsä Sulevin kanssa. Esikoinen neuvoi häntä ja oli minusta tosi liikuttava. Välillä on tosi hauskaa huomata, että hän osaa vielä heittäytyä leikkiin, vaikka tavallaan on jo iso ja järkevä monessa asiassa. Oli jopa vähän ylpeä, kun Varis oppi häneltä peliä niin hyvin, että Sulevi lähti keittämään teetä.
Mekin juotiin ja syötiin herkkujamme. Ihailtiin taivasta ja pelattiin lopuksi lyhyt jalkapalloturnauksemme. Kotiin ajettiin kovaa, kilpaa yön tulon kanssa.
Olen paremmalla tuulella. Kaakaota vielä ja sitten parvekkeella unia.
Hyvää alkavaa viikkoa!
8 kommenttia:
Minusta olisi niin kiva tavata sinut ja pojat livenä. tunnut niin ihanalta persoonalta :) Samoja ajatuksia ja tuntemuksia pyörii omassakin mielessä niin usein..
Neljän äiti täältä "kaukaa" Pohjanmaalta
Oi kiitos äiti Pohjanmaalta!
Minulla jotenkin on näistä live-tapaamisista sellainen olo, että tuotan kyllä silkkoja pettymyksiä. En olekaan "ihana persoona", jos niin on joku saattanut ajatella. Ne jotka minua livenä näkee tuskin ajattelee minua minään kummempana.
Mutta ihanaa on aina, kun tapaa samoin ajattelevia ihmisiä, joten sikälihän on ihana tavata sellaisia.
Kiitos kommentista. Se lämmitti kovasti täällä sekasotkun keskellä elokuisena iltana.
Heips Joola!
Kempparin kautta löysin blogisi. Vaikuttaa siltä, että aika samanlaisilla ajatuksilla mennään. Tosin paljon on vielä blogistasi lukematta.
Minullakaan ei ole tänään ollut ihanan äidin oloa. Enkä ole sellainen todentotta ollutkaan. Milloinkahan sitä kasvaisi aikuiseksi?? Kaikesta rakkaudesta huolimatta en olekaan täydellinen, en edes lähelle sitä täydellisyyttä. Ja se kirpasee.
Toivottavasti huomenna on parempi päivä. Meillä kaikilla. ;)
Täälä kertaa anonyymi Ylva (joka ei jaksanutkaan kirjautua)
Kiitos kommenteista Pitkula ja Ylva. Hengenheimolaisten kanssa on välillä voimauttava olla. Pitkula, säästä itseäsi ja seuraa silloin tällöin vaikka tästä eteenpäin. Vanhoja kirjoituksia on paljona ja ihan samoja olen kuitenkin löpissyt jo useamman vuoden, lapset vain on tässä matkalla hiukan kasvaneet:).
Joola, sinulle on tunnustus! Kurkista blogiini. :D
Kiitos Ylva. Riennän katsomaan.
Kiitos Ylva. Riennän katsomaan.
Lähetä kommentti