Päässä kiitää yksi jos toinenkin ajatus ja muisto. Olen jutellut vanhan ystäväni kanssa ja mielestä aktivoituu sopukka toisensa perään. Miten paljon ihmisen sisään mahtuukaan, menneitä. Se tuntuu ihmeelliseltä. Jotkut muistot tulee tosi lähelle. Tunteet. Isoja ne ovat olleetkin, mutta siltikin. Hämmentävääkin.
Katselimme vanhoja valokuviakin. Minulla oli enemmän kuvia ystäväni lapsesta kuin itsestäni nuorena. Ehkä ihan onneksi, sillä kyllä monet niistä omista kuvista nauratti. Yöllä en malttanut olla nostamatta kaapin päältä vanhaa kirjelaatikkoa. Joskus oli aika, jolloin kirjeitä kirjoiteltiin oppitunneilta, päivän touhujen lomasta, ennen unia. Paljon sellaisia lauseita, että "väsyttää, tuli taas valvottua" ja "kävin tässä välissä katsomassa telkkaria/pelaamassa/ulkona"... Ja että on ikävä.
On vähän sekava olo. Yhtä aikaa tosi kiinni arjessa ja hetkessä ja tekemisissä. Toisaalta kuin istuisi tyhjään tuijottaen ajatuksiinsa vaipuen.
Ehkä juuri sopiva päivä vaihtaa maisemaa. Lähden poikien kanssa mökille. Tänne jää puhdasta ja likaista pyykkiä, tiskejä ja kesken jääneitä muka siivouksia tai järjestelyitä miehelle.
Anteeksi kulta. Kaiken tämän ympäröimänä rakastan nyt juuri sinua ja meidän poikia.
Kaikille, hyvää viikkoa!
5 kommenttia:
Oletko sinä tuo kuvan tyttö? Todella todella kaunis.
Maiseman vaihdos tekisi hyvää minullekin. Tosin haluan sittenkin olla ihan vaan kotona. Ne pyykitkin jäi pesemättä, mitä tänään aioin...
Kiitos Liivia. Lapset on todella kauniita. Kuvan on ottanut enoni ekalla partioleirilläni.
Minä vietin juuri viikonlopun ystäväni luona ja luimme yläasteaikaisia kirjevihkojamme jotka toimivat melkein päiväkirjoina siihen aikaan. Kirjoitimme siis kirjeet vihkoon ja vaihdoimme koulussa. Aivan mahtavia, noloja ja mahtavannoloja juttuja sieltä löytyikin!
Auts, voin kuvitella niitä vihkojen juttuja. Minulla olisi myös äänikasetteja yläaste-lukio taitteelta. Tässä on nyt vain se juttu, että ne omahöpisemät olen tietty lähettäny pois ja mulla on ystävien juttelemia täällä. Heh, tykkääköhän ne, jos käyn niitä kuuntelemaan. En ehkä kestä:)
Minullakin on tuollainen vanhojen kirjeiden laatikko. Juuri nyt ei ole hyvä hetki avata sitä. Niin paljon muistoja. Itkua ja iloa...
Lähetä kommentti