Sinne mustikanvarpujen suojiin istun hetkeksi. Kun tuulee, ja tahdon miettiä niin paljon, että unohdan, mitä oikein mietinkään.
Jokainen rauhallinen hengitys, jonka hengitän, jokainen huoleton huokaus, jonka päästän, säilököön tyyneyttä ja viisautta niihin hetkiin, jolloin voimia koetellaan.
Jokainen hersyvä nauru pysyköön yhtä kirkkaana mielessä, kuin harmistuksen ja ärtymyksen hetki, huolien sekoittamat mielet. Kaunista ja hyvää saa nähdä silloinkin kun on synkkää ja pimeää. Muuten ei jaksa yhtään mitään.
Ja muistan, että taipua saa, muttei taittua. Luopuakin, muttei luovuttaa.
2 kommenttia:
Rauhoittavaa teksitä... ihanaa. Kiitos! =) Ja NAM mitä mustikoita ja itsepoimittuja, suoraan metsästä... vielä ihanempaa. Minäkin kokkailin tänään mustikoilla, mutta täällä Australiassa ne on AINA pakasteesta. Kyllä tuoreita myydään, mutta ne on ensinnäkin pensasmustikoita ja toiseksi KOURALLINEN, ehkä alle desilitra maksaa noin 4 euroa... juu, en ole ostanut!!! =)
Nina
Heippa Nina. Tulen ajan kanssa puutarhaasi. Mustikat on ihan mahtavia. Suoraan puskasta, mutta myös pakastettuina. Nyt pojat tappelee, menen selvittämään riitoja...
Lähetä kommentti