Kaupunkimökillä yöretkellä

Lauantaina lähdimme mekin lomalle. Jotain irtiottoa kaipasin ja sain juuri sitä mitä toivoinkin. Lapsilisillä (ei koko summalla)ostimme helppoja ja herkullisia ruokia, jotta "mökillä" olisi oikein huoletonta. Pillimehut saunajuomiksi ja suklaamurot aamiaiseksi. Hapankorppuja vuorilenkkievääksi ja salaattiaineet illaksi. Lämpimiä voileipiä ja hedelmiä. Mehua ja maitoa.

Pedattiin sängyt siihen huoneeseen, jossa ennen aina nukkui veljeni. Kaikki muut makuuhuoneet ovatkin joskus olleet minun omiani. Niin paljon kerrottavaa omille pojille noista vuosista. Ihana muistella ja kertoilla sinne tänne puuhien sekaan ja lomaan asioita vanhoista ajoista. Mikä onni, etteivät ne ajat satuta. Päinvastoin, keittiönpöydän äärellä istuessani tunnen ne kaikki ympärilläni suurena voimana. Hymyilyttää väkisinkin niin moni tapahtuma. Kuinka sitä ja tätä, silloin ja tällöin, yksin ja monen tärkeän kanssa. Monta syytä olla yöllä hereillä. Lukemassa tenttiin tai kokeisiin. Kipeänä, pahaa unta nähneenä, bileistä kotiutuneena, rakastuneena, jätettynä, jouluna, kesällä, pinenä, nuorena...

Takapihalla en muistaakseni koskaan ollut kovin paljon mutta nyt se on aarre ja poikieni yksi mielipaikka. Jos me asuisimme rivitalossa, poistuisimmekohan koskaan kotia kauemmaksi. Melko moneen leikkiin kun oma nurmi jo riittäisi. Ja olen minä onnekas äiti, kun poikani ylipäänsä leikkivät paljon. Tunteja autoilla, legoilla, hepoilla, pitsapeleillä, piirustusvälineillä ja mitä kaikkea mummilassa nyt onkaan tarjolla. Kirjoja. Minä voin kutoa ja askarrella. Huokailla ja nautiskella. Ajatella ja antaa olla. Tiskata ja toivoa kaikkea hyvää niille, joita kulloinkin tulee mieleen maalailtua.

Oli ihana venytetty viikonloppu talonvahteina, niin kuin esikoinen sanoi. Kaunis ihana syksy ja oma vanha koti. Tekee hyvää ymmärtää, että näinkin lähellä voi olla se mökki, joka antaa voimaa ja tuulettaa, kun sellaista hoitoa tarvitaan.

Voimia ja valoa viikkoon, niitä totisesti aina tarvitaan.