Syyskuu...

Tunnustan, etten ole ehtinyt sinua vielä odottaa. Mutta että nyt tulit, ei haittaa, tervetuloa vaan. Tiedän, että olet yksi parhaista kuukausista. Syksy on vielä tuore, uusi, raikas, maukas ja kiehtova. Lempeä, tunnelmallinen, käperryttävä ja salliva.

Olen valinnut taktiikan talven varalle. Syyskuussa tutustun syksyyn ja lokakuussa jatkan nautiskelua niistä parhaista paloista, joita syyskuu on muistuttanut, että syksyissä on olemassa. Marraskuu menee kuopuksen syntymäpäiviä juhliessa ja joulukuu on sitten joulua. Tammikuussa valmistaudutaan esikoisen syntymäpäiviin ja sitten ollaankin jo helmikuussa. Silloin täytyy keksiä jotakin kivaa, sillä siinä vaiheessa varastoitunut kesäenergia alkaa huveta.

Maaliskuussa alkaakin sitten jo kevät. Niin varmasti, kuin tänään alkaa syksy. Ja huhtikuuhan on sitten jo miltei parasta aikaa vuodesta, sillä koko kesä on silloin niin lähellä mutta kokonaan vielä edessä!

Mutta tänään alkaa syyskuu. Olen siivonnut poikien vaatekomeroita. Ja ulko-ovessa on taas Harkin kirjan ohjeella tehty minikokoinen Tervetuloa -villapusero. (Kirjan olisin aikoinaan voinut ostaa lähes vaikka vain tuon suloisen vauvakuvan takia.) Tuo kalenteri taas riippuu makuuhuoneen ovensuussa ja iltaisin minulla on tapana kirjoittaa siihen pari lausetta kuluneesta päivästä. Pidempiä päiväkirjoituksia kun ei aina ennätä. Jääkaapissa on paljon karviaisia anoppilasta. Niihin jää koukkuun ja syön mielelläni jugurtin ja banaanin kanssa.

Äitini viestitti, että voisi tänään tulla toviksi katsomaan poikia, jos me vaikka miehen kanssa haluaisimme käydä kaksin jossakin. Tämä ei voi olla enää totta, kenties silkkaa hyvää unta. Jos syyskuut aina alkaisivat näin mukavissa merkeissä, voisin alkaa niitä vaikka odotellakin, pitkin kesiä.

Hyvää syyskuuta. Toivotaan, että tästä syksystä tulee ihana vuodenaika.