perjantai 16. joulukuuta 2011

Ei viidetoista päivä eikä vieläkään







Nimittäin joulukortteja postiin. Siivottavaa riittää ja koossa pideltävää. Mutta pian hellittää. Ensi viikon voimme poikien kanssa valmistella joulua kaikessa rauhassa, sillä meillä on LOMA. Tai sairastella päivä tolkulla, jos sellaista yhä on riesana. Joutaisi kyllä jo mennä.

Sain kerhon joulujuhlassa puurossa mantelin ja eilen oli uimahallissa uikkari nurinpäin. Kun huomasin, ja kipaisin suihkuille kääntämään sen, rouva vieraisestä suihkusta hymyili ja sanoi: "Nuttu nurin, onni oikein. Ties mitä kivaa sinulle vielä sattuu."

Aamuisin tuulee ja vettä sataa kaatamalla. Haluaisin mennä metsään ja istua kuusten alla. Sillä luonto on harvoin ruma, jollei se ole ihmisen turmelema. Metsässä ei tunnu synkkyys ja kura vaan rauha. Kävelen esikoisen eskarilta rahisevaa hiekkatietä kaupunkimetsän läpi ja toivon, että koti olisi hiukan kauempana, sillä kävely pimeässä aamussa, sateen ropistessa untuvatakkiin, tuntuu hyvältä.

Viikonloppu on täynnä mahdollisuuksia. Mitään ei ole kalenteriin kirjoitettuna, sillä kaikki pyhittiin pois, kun tuli tauteja ja loisia. Voisimme nähdä toisia tai koisia. Olisivatpa päivät aurinkoisia, sillä nämä harmaat ovat aikamoisia.
(Täällä asuu lisäkseni kaksi poikaa, joidenka mielestä tällainen perusriimittely on hauskaa hupia.)

Hyvää viikonloppua!

3 kommenttia:

Jaana kirjoitti...

Luonto on kaunis, lumettomanakin. Onneksi tänä vuonna on saanut nauttia haaleasta syysmaisemasta vähän kauemmin. Vaikka jännitin maallemuuttoa muutama kuukausi sitten, ratkaisu tuntuu aivan oikealta minulle. Luonto ja hiljaisuus aina ympärillä, paljon muuta en tarvitse oman pesän ja perheen lisäksi.

Hauskaa viikonloppua!

kerttu kirjoitti...

hyvää viikonloppua sinekin.
ihastuttava joulukuu kortti ja hieman kade olen pitkästä lomastanne:-)

SARI kirjoitti...

Oi miten mukavia kuvia. Ihania kortteja ja kivoja tunnelmia. Hyvältä kuulostaa viikonloppu. Meilläkin alkoi loma.