torstai 8. joulukuuta 2011

Seitsemän ja kahdeksas



Minä en halua nyt ajatella, että kohta ehkä joudun lähtemään korvakipuisen kanssa päivystykseen taksilla. Tai miettiä virheitä, joita tein töissä ja joita nyt täytyy paikkailla. Tai harmitella, että niin moni asia nyt tökkii, ties kuin monetta päivää, vaikka tiedänkin, että tämä on ihan peruselämää, meille ei vieläkään ole tapahtunut mitään oikeasti hirveää.

Mielummin matkustan vanhoihin koteihini. Vaikka tuonne kerrostalon ylimpään kerrokseen, jossa minulla oli ensimmäinen ihan oma yksiö. Kolmisenkymmentä neliötä, kylpyhuone ammeineen, vaatehuone ja tuo ihana keittokomero.

Koko kämppä oli oikeasti aika huonokuntoinen. Harmaa muovimatto halkeili, kylpuhuoneen sininen muovimatto oli parikymmenvuotinen varmaan sekin ja seinien tapetit eläneet myös jo aikansa. Noista keittiön kaapeista jo yksistään voidaan olla montaa mieltä, mutta siellä oli iso ihana ikkuna ja tuo perinteinen tiskipöytä kahdella isolla altaalla, on ihan parhautta. En muista asunnosta mitään huonoa. Paitsi nyt kun tuon kirjoitin, niin sinne tuli tolkuton tupakanhaju ajoittain jostain naapurista, mutta tuollaiset ikävät minulla on tapana kuopata. Paljon mieluisia kuvia seinillä ja viisauksia ja järjestystäkin mahduin pyörittelemään monella tavalla siellä viettäminäni vuosina.

Minun piti Tuitun haasteeseen (kerro kahdeksan asiaa itsestäsi) vastata kertomalla kahdeksasta vanhasta kodistani kustakin yksi asia, mutta tulee mieleen nyt ainakin seitsemän varmasti jo tästä yhdestä pohjoishelsinkiläisestä.

1. Vuokrasin asunnon ennen varsinaista näyttöä. Ajelimme vanhempieni kanssa katsastamaan jo aamusta potentiaalisia kohteita ja osuimme kurkkimaan tätä asuntoa, kun omistaja oli juuri nostamassa asunnon ulko-ovea saranoillensa rapussa. Hänelle sopi vallan hyvin laittaa oveen jo heti lappu "vuokrattu", vaikka Hesarin ilmoituksen mukaan väkeä tulisi paikalle vasta parin tunnin kuluttua.

2. Maksoin vuokrat aina solo-maksuautomaatilta ja kirjoitin vuokraemännelle viestikenttään aina jonkin kuulumisen ja toivotuksen.

3. Tässä kodissa opiskelin ihanan ammattini ja täältä kävin töissä ensimmäiset työvuoteni.

4. Välillä kotini oli todella sekainen! Ei yhtäkään neliötä lattia-alasta tyhjänä. Minulla on valokuviakin todisteena. Olen näyttänyt niitä pojilleni, että voivat sitten näpäyttää minulle, jos tiuskin heille heidän sotkuista.

5. Toisinaan siivosin kovasti, ja näin jälkeenpäin ajatellen yksiön siivoaminen on täytynyt olla suhteellisen pieni urakka. Leivoin paljon sämpylöitä ja piirakoita. Piparkakkujakin, jouluina, kuten tuossa kuvassa - valmistaikinasta. Oli ainakin mukamas oikein hyvin siivottua ja kodikasta joskus, minusta.

6. Oikeita munkkirinkilöitäkin tehtiin ystävän kanssa yhtenä vappuna. Ja vanha luokkakaverimme kutsuttiin munkkiverukkeella kylään, ja tulikin lentokentältä naapurimaan pääsykokeista suoraan, vaikkeivät herkut sopineetkaan ruokavalioonsa. Yöllä hän kysyi, onko minulla blandiksia jos tekisi meille vodkapaukkuja. Sanoin, että on siellä mustikkakeittoa, mutta hän tekikin meille drinksut soijamaidolla, epähuomiossa. Maistui tosi pahalta.

7. Kerran asuntooni oli päässyt lintu raollaan olevasta ikkunasta, kun en ollut kotona. Menin aivan paniikkiin, kun näin sen räpistelevän hädissään pitkin seiniä ja ikkunoita. En pelännyt lintua, vaan sitä, että sen kävisi huonosti, enkä kykenisi olemaan apuna. Juoksin piiloon vessaan ja sitten ulos puhelinkoppiin, josta soitin äidilleni. Tässä vaiheessa muistelemista aina mietin, eikö minulla todella ollut kännykkää silloin ja olen varma että sentään oli. Mutta liekkö siitä akku meni tai jotakin, kun sieltä kopista, jollaisia silloin oli sentään vielä sellaisenkin lähiön sivukadulla. Äiti tuli ja pelasti linnun pihalle ja haluan ainakin uskoa, että se lintu myös selvisi.

8. Muuttoviikonloppu seuraavaan kotiini oli ehkä ikimuistoisin muutto ikinä. Kiitos yhden ystäväni, jonka kanssa ensin juhlimme vahingossa koko yön, vaikka piti vain käväistä yhteisten tuttujen tupareissa, ja sitten pakkasimme ja siivosimme ja hoitelimme vuokraemännän tapaamisen ja asunnon esittelyt seuraaville kunnialla. Tarjosimme vettä ja fazerin sinistä suklaata. Veljeni ajeli pakulla ja muistan, että koko ajan oli letsgo meininki, vaikkei sellaista käsitettä kai silloin edes vielä ollut olemassa.

Kas, tuli kahdeksaskin lennossa. Sepä hyvä, pysyy joulukuun otsikot aikataulussa.

Ei kommentteja: