Ulkona tuulee, niin että oli tukka lähteä. Pipot lähtivätkin, esikoinen juoksi niiden perässä. Sisään suojaan. Seuraavaksi on luvassa "elokuvailta". Se on sellainen leikki, että esikoinen ja kuopus kattavat ruuan ja/tai herkkuja sohvan eteen nostetulle penkille, nimikoidut paikat, tyynyjä ja peittoja. Ja sitten katsotaan elokuva. Ei niin olennaista, onko oikeasti ilta, vai joku muu vuorokaudenaika. Tänään on luvassa "legendaarinen" Histamiinin joulukalenteri, joka oli suosikkini 80-luvulla.
Minä haluaisin, paitsi tehdä sitä ruokaa tarjolle, myös ehtiä viikata yhden puhtaan pyykin läjän ja mitä noita nyt on, tekemättömiä töitä aina listalla, ennen sohvalle asettumista.
Olo hieman helpotti, kun sain kahden uimakoululaisen kadonneet todistukset matkaan postitse. Huomenna toivottavasti pääsen jakamaan seuraavat kolmekymmentä ihan itse. Leikin pienenä paljon koulua, olin hyvinkin kokeileva opettaja. Minusta tulikin "tarhantäti", mutta nytpäs tajusin, että uimakoulunopettajana pääsen paitsi opettamaan konkreettisia taitoja, myös kirjoittamaan paljon oikeita todistuksia. Kyllä olisi pikku-Joola iloinen, kun tietäisi, että joskus saa tehdä sellaista.
Sukellusrenkaita lapsille altaaseen viskellessäni mietin usein, haaveileekohan joku pieni uimaopettajan ammatista. Sillä se on heistä hohdokasta, että joku saa hallinnoida sitä aarrekoria. Ja laulelen joskus ääneen heille sitä laulua, "Minusta tulee isona, ihan oikea uimaopettaja. Sitten loiskutan vaan, lapset uimaan mä saan, jonkun uimakurssin aikana..." Tai jotain muuta sellaista sovellusta. Naurattaa koululaisiakin, jos hoksaavat, että olen mukamas hauska.
Hyvää viikonloppua. Lepoa, toivon ja rentoutusta. Vähän valoa, että saisi onnistuneempia valokuvia. Ja meri olisi hyvä nähdä, olla hiukan viimeaikaista enemmän taas ulkona.
Taas liian pitkä lista. Vedän kaiken yli ja toivon vain, että pysyn kasassa, eikä kukaan muukaan hajoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti