Nöyryyskoulun luennolla tänään kuusi tuntia. Eli myymässä käsitöitä paikallisilla markkinoilla. Pöytäpaikasta perittiin 20e ja saimme myytyä kokonaista k o l m e kankaista kasvista. Apulaismyyjää ei ole syyttäminen eikä keliä - oli ihanan aurinkoista. Ihmisiäkin pörräsi koko päivän. Sain kuulla monta kertaa, että "Ihania."
"Oletko itse tehnyt? Ollut kova homma."
"Mitä nämä ovat?"
"Kahdeksan euroa, tuollaisenhan voin ommella itsekin!"
Ja ihan lopuksi vanhempi mies tuijotti pöytää pitkään.
"Kiva idea mutta huono bisnes".
Niinpä. Enkä minä edes bisnestä. Kunhan edes jotain, yritin. Kun ei saa enää kotihoidontukea tai muita toimeentulotukia, kun työtönkään en ole, kun jään vapaasta tahdosta kotiin alalta, jossa olisi kyllä avoimia työpaikkoja - yksikin myyty sienipeli vaikka tuntuisi tosi huipulta.
Elikä nyt minulla on kangassyömisiä ja tyynyliinoja ja mitä noita nyt onkaan noissa kuvissa. Ei tarvitse säälistä ostaa, tämä ei ole kerjuuta, mutta jos joku kiinnostuu: hemmaharakka(å)gmail.com
***
Mennyt viikko muuten, ilman tätä sunnuntain takaiskua oli mukava ja nopea. Viikko sitten juhlittiin 90-vuotiasta ukkia. Arjesta kaiken liikenevän ajan käytin käsitöiden tekoon, mutta keskiviikkona olin tovin siivooja ja perjantaina suunnittelin uimakouluja, aivan kuten syyskuussa löytyneeseen rytmiin on "kirjattuna".
Lokakuussa aion panostaa syömiseemme. Nyt kun minä ja pojat syödään taas esikoisen eskarilounasta lukuunottamatta kaikki palat ja ruuat kotona, alkaa makarooni ja ruisleipäosasto nopeasti tulla korvista, jollei jotenkin vähän panosta. En tarkoita taloudelista panostusta - mikä olisikin viiden euron tuloilla vaikea kuvitella:), mutta mielikuvitusta ja vähän enemmän suunnittelua...
Esikoisen eskari toimii viimeistä viikkoa vartin pyörämatkan päässä kotoa. Uusi rakennus, jota henkilökunta ja osa vanhemmista on odottanut kai jo viisi vuotta, aukeaa ensi maanantaina. Sitten voidaan kipaista jalan mesän yli tai pitkin betonikantta. Olen tykännyt päivän kuntoiluannoksesta, jonka päiväkotimatkat tarjoaa. Kohta pitää keksiä tilalle jotain muuta.
Toivottelen hyvää alkavaa viikkoa.
Onneksi on koti ja perhe, täällä on sittenkin turvallista ja ihanaa olla, vaikka saa takkiinsa maailmalla.
9 kommenttia:
Heippa Yöttö ja kiitos kannustuksesta! Laitoin sinulle meiliä, mutta se tuli bumerangina takaisin. Sienipelejä olisi kahdenlaisia. Uudempi versio maksaa 20 e. Siinä on 23
kotimaista ruokasientä Marimekon kankaasta ommellussa kassissa. Sitten
on vielä kaksi vanhempaa peliä jäljellä viime joulun myyjäisistä, 8e
kpl. Niissä on 10 sientä kierrätetylle monistepaperille maalattuna.
Noissa uudemmissa maalasin sienet eka ja sitten otin värikopioita
kirjastossa. Noi vanhemmat kymmenen sienen on jokainen siis maalattu
erikseen. On siis ihan erinäköisiä, mutta peli-idea on sama. Postimaksut
sisältyy hintaan.
Ahaa, mutta keksinkin nyt, että sun osoteessa pitäis varmaan olla com, eikä fi, koitan sitä. Ja poistan sun kommentin varmuuden vuoksi, jos vaikka et halua sähköpostiasi yleiseen jakoon.
Hei!
Laitoin tilauksen s-postiisi. Toivottavasti onnistui. Terkuin, Sirpa
"Tuollaisen voisin ommella itsekin", miten usein ton kuulee (varsinkin omissa ajatuksissa), mutta tuleeko sitä sitten ommeltua? Mä tykkään myös itse askarrella kaikenlaista, mutta tykkään myös ostella muiden tekemiä juttuja. Kiitos vielä tuosta toisestakin sienipelistä, se on ollut meillä hitti! Meinaan postatakin siitä piakkoin... Aion suositella sitä muutamalle lastentarhanope-ystävälleni, josko hekin innostuisivat.
Keväällä olis kiva samantyylinen peli, mutta kaikilla kesäkukilla ja kasveilla? Ihan näin ideana... :)
Itse olen kotihoidontuella,mies kuitenkin onneksi töissä.Lapsia kaksi ja koko ajan työn alla joku synttärilahja,joululahja,kirppistavaran hinnoittelu ja suunnitteilla laittaa ennen joulua ehkä muutama käsityö blogiin myyntiin.Ei ne suuret tulot mutta ne pienet menot..Uunijuurekset on tän hetken lemppari,marjoja pakkasessa ja sieniäkin vähän,puuroja syödään paljon..Lasten uusi lemppari aamu/välipala/iltapalapuuro on luomu maalaisspelttimannapuuro (sanahirviö) jossa seassa raastettua omenaa ja kanelia,päälle hunajaa ja maitoa.Isäni toi eilen Pakurinkääpää kuivattuna,teen tapaan juotavaksi,kuulemma hurjan terveellistä.Kasvaa koivun kyljessä ja vitamiinipommin voi napsia mukaansa ilmaiseksi,puuta vahingoittamatta.Pieniä juttuja mutta aina ilahduttaa pienikin 'omavaraisuus'.Sienipelin ostaisin heti jos pystyisin,vinkkaan eteenpäin kyllä tuotteistasi,hienoja on ja paljon olet vaivaa nähnyt.Toivottavasti tätä kautta kauppa käy paremmin kuin markkinoilla.Mukavaa viikonalkua sinulle ja perheellesi.
heippa! hassua, eksyin äsken tänne blogiisi ja tunnistin kuvasta heti sienipelin jota tänään markkinoilla salaa vähän ihailin. nyt tajusin että mulla olisikin sille käyttöä ja on ilo että tällainen sattuma kävi! ostaisin sellaisen mielelläni lahjaksi äiskälle, hän ilahtuisi varmasti. asun varmaan aika lähellä ja mietin josko voisin noutaa sen jostain lähiaikona tai niin. laita viestiä vaikka mun sähköpostiin (sirjalle@hotmail.com)niin sovitaan asiasta :)
Kiitos ihmiset hyvät. Suurimmat itkut jäi itkemättä, kun markkinoilla hillitsin itseni ja kotona söin lämmintä ruokaa ja painuin nukkumaan päikkäreitä kuopuksen kanssa. Ja sitten sainkin jo teiltä mukavia viestejä.
Ksitöiden myyminen on toki vähän ongelmallista, kun monelle ne ovat harrastus. Moni ajattelee, että miksi maksaisi toisen harrastuksesta. Ihan oikeasti minulle tuli tänään sellainen olo, että niin moni ajatteli. Ja ne, jotka ihan ääneenkin sanoivat, että tuon voisi ommella itsekin... Niin minäkin joskus ajattelen messuilla ja markkinoilla. Mutta niin paljon olen jo oppinu käsillä teosta, että se VOISI ei vielä aina takaa, että niin todella tulee tehdyksi! Ja on toki ihanaa, jos joku saa inspiraatiota, niin minäkin saan niin monesta jonkun tekemästä jutusta. Noihin lintuihin langalla alunperin Vallila Interiorsin kankaasta, jota himoitsin kaupassa itselleni ja sitten yhtäkkiä kesällä keksin, että voisin tehdä jotakin sen tapaista itsekkin! Sitten näin lintuja langalla vaikka missä.
Ja vielä se, että tekee itselleen yhden tai kaksi jotakin, mutta että tekee monta. Siinä menee tovi aikaa ja materiaalia. Ja joku oikeasti tekee niitä toimeentuloksi. Mutta turhaan minä näitä teille selitän, tiedätte kyllä. Mutta niille, jotka kauhisteli hintoja, olisi tehnyt mieli heittää vähän näkökulmia...
Sirpa, kiitos, sain tilauksesi.
Viluinen, kiitos postauksestasi.
Rimpsukaisa, todellakin menojen supistaminen on tie onneen:). Ja ihan huippua, että isäsi tunnistaa pakurikäävät ja osaa napata niitä noin vain. Se maksaa todella paljon Ruohonjuuressa. Olen varma, että jos jonkun käävän vain nappaisin, se olisi joku ihan muu huttu-möhkäle. Mulla on muuten tota spelttimannaa hyllyssä, pitääkin ottaa se alas ja käytää sieltä!
Sirja hauskaa, että eksyit tänne. Laitan sinulle sähköpostia kyllä:).
Olen todella pahoillani markkinakokemuksestasi! Itse en ole omia tuotoksiani koskaan vieraammille myynyt, mutta voisin kuvitella, että pettymys olisi suuri, jos kauppa ei kävisi. Itse kun ostan monesti käsitöitä ihan kannatussyistäkin, koska tiedän, miten paljon niihin menee aikaa ja tarvikkeisiin rahaakin. Usein pyydetty hinta kattaa vain esineen välittömät valmistuskustannukset.
Minäkin tuon sienipelin perään vähän kyselisin. Miten sitä pelataan? Meidän 2- ja 5-vuotiaat voisivat olla innostuneita... :)
Oltiin muuten lasten kanssa eilen sieniretkellä Siikajärvellä Nuuksiossa. Mielessäni pyörivät teidän retkikuvat, joita olet tänne blogiisi laittanut!
Kiitos myötätunnosta Mirka. Sienipelin peruspeli kulkee niin, että sienet levitetään lattialle. Yksi leikkijöistä kääntää niille selin ja muut valitsee sillä aikaa yhden sienistä. Sitten pois kääntynyt saa kääntyä takaisin sieniin päin ja ruveta poimimaan sieniä käteensä. yhdessä lasketaan ääneen kuinka monenteen päästään, ennen kuin poimija osuu valittuun sieneen. Yksinkertaista ja klassista kivaa. Ainakin itse muistan leikin jo päiväkodista. Silloin se oli myrkkykukkaa se leikki. 2 ja viis vuotiaat kuulostaa ihan oivalta kohderyhmältä.
Oi Nuuksio. Ihanalta kuulostaa sieniretkenne sinne. Minäkin haluaisin. Saa nähdä ehditäänkö tänä syksynä vielä. Eden nuotiolle vain. Kivaa, että kuvani ovat jääneet mieleen.
En voi ymmärtää, ettei mennyt kaupaksi! Meillä on noita vihanneksia ja ne on aivan huippuja, niillä leikitään koko ajan! :) Käsityötä on hakala myydä koska kukaan ei halua maksaa siitä arvoistaan hintaa vaikka muuten tykkäisikin. Mulla on tossuilleni jo kolme jälleenmyyjää, mutta käytännössä oon tienannut puolessa vuodessa vasta meidän olohuonen uusien verhojen verran...
Lähetä kommentti