Herätyskellon soidessa olen nähnyt niin levotonta unta jo tovin, että joutaakin jo nousta. Flirttaillut vieraalle bussikuskille, joka on vaihdettu rattiin, kun oikea ajoi unessa. Ja olemme koko perhe ihan väärään suuntaan menossa, Nuuksioon, vaikka meidän pitäisi olla keskustassa. Ja jotkut tytötkin ohjattiin siihen bussiin, vaikka heitä odotettiin jo Vermossa. Ja lapsuuskodissani oli yövieraita, jotka käyttäytyivät ihan eri tavalla, kuin siviilissä, ja etsin heille äidin varastoista mintunvihreitä pussilakanoita.
Sataa vettä. Tuntuu hyvältä, että olen yksin ja ensimmäisenä hereillä. Lakkaan kynnet, mitä en yleensä tee ikinä. Kerran vuodessa vahingossa. Vain yhden näkymättömän lakkakerroksen, sillä kestää niin kauan kuivua. Keitän teen ja nostan varovasti pannun pois hellalta, ettei tule koloja ja suttuja siihen yhteenkin ohueen kerrokseen.
Kuopuskin näkee unia. Huhuilee "Odottakaa", ja kun menen kyselemään, että mitä sanoit, esikoinen kuitaa naapuri sängystä oman unensa seasta, ettei se vielä ole valveilla. Parhaat heräämiset kuitenkin tulee minusta silloin, kun heräilevät itse, omassa tahdissa, joten käytän tilaisuuden hyväksi ja juttelen sateesta ja kaakaosta.
Voitelen illalla leivotut sämpylät ja olen hyvällä tuulella. Iloitsen, että tummasta kaakaosta ilman sokeria tarjottu suklaajuoma on heistä herkkua. Ripautan vähän vaniljaa sekaan ja keittiössä tuoksuu makealta.
Esikoinen ei halua lähteä eskariin, kun sataa kaatamalla. Minä juttelen, ettei säätä voi valita. Ja laulan hänelle laulua ja soitan leikisti kitaralla. Sellaista keksittyä laulua tiedättehän, jossa on yksinkertainen poppisävel ja riimit saattaa vähän ontua, kun on kiire keksiä seuraava säe, ennen edellisen loppua.
Kuopus saa jäädä kotiin, kun miehellä on iltavuoronsa tiistaina. Puen keltaiset kurahousut ja sadetakin, mutta pisaroista ei ole enää tietoakaan, kun olemme ulkona.
Iltapäiväksi on luvattu kuuttatoista astetta ja aurinkoa. Olohuoneeseen säteilee jo ja pilvet ovat valkoisia. Kuuntelen Mikko Kuustosta, salaa nopesti pikkuisen, kun mies on käymässä kellarissa. Menen pakkaamaan kangaskasviksia, kiitos tilauksista.
Hyvää tiistaita ajattelen sinulle. "Taivas varjele" hän laulaa minulle, ja minä olohuoneessa leikkivälle pojalle.
ps. Hän heiluttaa nyt ylähampaitaan, rautahampaat ovat siis tulossa.
2 kommenttia:
Ylimmän kuvan aamun sininen hetki on ihana! Niin rauhallista ja vielä raukeaa.
Terkuin,
Sirpa
Kiitos Sirpa.
Kuva on periaatteitteni vastainen, kun lapsi on kuvassa niin vähäpukeinen. Mutta joskus harmittaa ajatella etupäässä niitä, jotka mahdollisesti käyttää väärin, tekee pahaa. Kun tunnelma oli niin ihana ja mieli niin valoisa ja uusi päviä alkamassa... Sellaisia hetkiä haluaa muistaa, taltioida.
Tällaisina hetkinä toivon kovasti, että JOS poikani joskus vihaavat blogiani, että he antaisivat minulle anteeksi ja näkisivät, että tarkoitusperäni olivat vilpittömät ja rakastan heitä oikeasti, enkä ikinä haluaisi heille mitään pahaa.
Lähetä kommentti