Kävin lauantaina ja sunnuntaina merenrannassa. Ihan erilaisilla retkillä. Lauantaina uitin varpaita kalliolta vedessä, tänään kuopuksen kanssa riisuimme kengät hiekkalla.
Täällä on paljon kauniita paikkoja. Moneen liittyy jo paljon muistoja. Voin kertoa tarinoita, kuinka söimme näkkäriä ja vanukasta, kun sinua ei vielä ollut olemassa. Tai esitellä jollekin, että tuon puun nimi on Hassupuu ja sille juttelemme aina. En kaivertanut puuhun nimikirjaimia, mutta joku oli jo laittanut ihan oikeita sopivia. J sydän J:kin olisi saanut olla, sillä rakastan miehen ja kuopuksen lisäksi myös esikoista.
***
Minulla ei ole lempiväriä, eikä lempiruokaakaan tai sitten molempia on monia. Fetasalaatista pidän aina ja äidin leipomista sämpylöistä. Haluaisin matkustaa Japaniin ja usein haaveillessani teenkin niin. Ja yhteen isoon eurooppalaiseen kaupunkiin, junalla ilman laivaa tai lentoja, tämän hömpän perheeni kanssa, joskus, kun tarvittava aika ja raha on koossa. Näihin lupasin vastata ja menköön se nyt tässä saumassa.
Olin kerran nuorena hiusmallina ulkomailla. Tukkaani tehtiin kolme eri kampausta ja meikkiäkin varmaan ensi kertaa eläissäni kasvoilla. Ajattelin silloin, että se oli päiväni prinsessana, ja niin ihanaa ja paljon, etten tarvitse koskaan toista. Häänikin olivat sitten pienet ja monen mittapuun mukaan vaatimattomat. Paistattelin vaimona, enkä muistanut edes ajatella kruunullisia. En osaa oikein nauttia koristautumisesta, juhliin valmistautumisista tai muista. Unohdin kysyä, kun sain tilaisuuden, laittautuvatko Tallinnan ja Pietarin naiset huvikseen, vai kokevatko he siihen painetta. Minulla on siis stereotypia, että idän naiset ovat aina hienoina. Kauniita meinasin sanoa, mutta voi verkkareissakin sellainen olla.
Mutta nyt minua on haastateltukin jo kahdesti. Voisinko lopun elämääni olla piilossa vielä enemmästi. Antaa muille tilaa ja hälvetä takariviin iäksi. Sillä sielläkin on ihan hyvä.
Minä, minä, minä. Pienenä halusin olla esillä. Laulaa soolot päiväkodin juhlissa, olla jouluevankeliuimissa Maria. "Voisitko sitten kertoa, kuinka tämä esitelmäsi loppuu", vihjaisi opettaja hienovaraisesti, kun olisin nauttinut paikastani luokan edessä varmaan loputtomasti. Näytelmäkerhossa oli ihanaa olla ja lopulta minusta tuli opettaja.
Jännittäminen tuli myöhemmin ja hävetys siitä, osaanko kuunnella tarpeeksi muita ja antaa heidänkin paistatella parrasvalossa. Jännittämiseen liittyy usein kyllä sekin, että puhun enemmän kuin olisi aikomukseni. Ja muistan lopun ikääni jotkin tilanteet, jolloin puhuin mielestäni ihan väärin ja hölmösti. Mikä minuun meni ja mistä löytyy se päähän sujautettava säkki.
Sitten koitan ajatella, että sehän olin vain minä, ja mitä väliä. Miksi suurentelen ja nukun huonosti, syytän ja mietin, että pitäisi olla parempi. Voisi mennä myös paljon huonommasti.
***
Maanantai on huomenna. Ostin tuoremehua, kun ajattelin, että arjen käynnistyminen voisi kaivata pientä luksusta. Lauantaisin lähden töihin ja sunnuntaiaamu on ilman mehuakin ihana. Viikon ainoa aamu, jolloin kello ei ole soimassa ja muuta sellaista vapaata. Löysimme kuopuksen kanssa tänään rantaretken kotimatkalla kirpputorilta voileipägrilin kahdella eurolla. Rouva on niin luotettava ja puotiin saa palauttaa, jos ei olekaan tyytyväinen ostoksiinsa, että uskalsin investoida. Maanantaiaamun aamiaisella siis myös tousteja! Lakanoitakin hän myi minulle kaksi eurolla, kun kerroin, että meinasin painaa kangasta. Pudotti hintaa siis puolella, ja sanoi, että ihanaa, jos viitsit jotain sellaista. Että tällaistakin on yhä olemassa.
Maailmassa on myös paljon hyvää ja kaunista.
Toivon hyvää viikkoa!
4 kommenttia:
Hei Joola,
Kiitos vielä kovasti itsellesi lauantaisesta:) Paikka oli niin ihana ja asiasi hyvin tärkeä - sen ymmärsimme matkojemme jälkeen eritoten. Kysymättä jäänyt kysymyksesi on hyvä lisä vielä myöhemmin.
Kaunista ja hyvää viikkoa sinulle ja perheellesi!
Terkuin,
Taru
Kiitos Taru, minua jäi mietityttämään, miksi en valmistautunut paremmin. Sen kerran, kun saa tilaisuuden kertoa, mitä ajattelee, olisi ehkä fiksumpi aloittaa aina muullakin kuin öö totalla:). Onneksi teille ei ihan jäänyt paha mieli.
Ja minä olin oikeasti miettinyt niitä naisia ja kysymyksiä ja muita, mutta sinne jäi jonnekin lehtien kahinaan ja aaltojen kimmellykseen... Kiitos, ilo oli niin minun puolella! Toivottavasti Pietari oli vielä antoisa, ainakin ajattelin teitä la iltana, että kauniit näkymät laivalta kuutamossa, jos jaksoitte yhtään olla valveilla:).
Hei Joola!
Pakko kiittää tästä sinun ihanasta blogistasi, tämä on mulle semmonen paikka, jossa käyn hakemassa voimaa jaksaa arkea ja saankin aina vierailun jälkeen valtavasti inspiraatiota ja vahvuutta jaksaa. Mullakin on kaksi pientä poikaa (2 v ja 5 v) ja tänä syksynä aloitin taas opiskelut (opettajaksi) täyspäiväisesti. Tänäänkin kamppailen itseni kanssa siitä, mitä ihmettä teen yliopistolla, kun pojat on muualla. Mutta sitten päätän, että olen nyt oikein reipas ja palkitsen meidät kaikki lähtemällä vähän aikaisemmin koululta ja mennään yhdessä ulkoilemaan vaikka loppuillaksi :) Tästä blogista huokuu kiitollisuus ja onnellisuus ja se, että kaikki materia ym. maallinen on täysin toisarvoista elämässä. Kiitos vielä, että jaat elämääsi ja ajatuksia kanssamme ja ihanaa viikkoa teillekin :) - A (kahvitauolta ;) )
Kiitos Anonyymi kommentistasi ja kauniista sanoistasi. Onneksi sinulla on luvassa piiiiiiitkät lomat, mikäli luokanopettajaksi tai aineenopettajaksi! Se on ihan huippu juttu lapsillesi ja perheellesi sitten koko työurasi ajan.
Lähetä kommentti