Yö antoi hyvää ja päiväkin kulki. Huh, mikä onni. Torstaisin meillä ei ole aikataulutettuja menoja aamussa ja se näyttää sopivan meille niin hyvin. Laittelin kuntoon kirppispinoja ja annoin poikien katsoa myyräjaksoja. Olin vaihteeksi hyvällä tuulella ja se tuntui ihanalta. Syötiin jätskit parvekkeella auringossa ja pojat tahtoi varvashierontaa ja kohta jo nukkuivatkin torkkuja. Jatkoin vanhojen vaatteiden hinnoittelua, nautin siitä, että olimme kotona.
Iltapäivällä paistateltiin päivää puiston suuren tammen alla. Syötiin eväitä ja lisää herkkuja. Oli hauskaa kuunnella, kuinka tammenterhot kopsui maahan. Oksilla keikkui puluja. Leikittiin puuhippaa ja naurettiin samalla. Tuntui ihanalta.
Onneksi mies soitti, niin muistettiin hakea torstainen luomukasvistilauksemme Ekolosta.
Vain yhden kerran kiekaisin tänään, ja sekin karjaisu irtosi vasta illalla, koska sain kylmää vettä päälleni, kun kaatui jokin poikien ikkunalaudalle unohtama kuppi.
Häilyvän vähäiseksi jää tämän päivän harmistelut ja kiukut lukuisiin aiempiin verrattuna.
Sanonpa vielä, se tuntui ihanalta. Kiitos tästä torstaista.
4 kommenttia:
Heippa!
Tulipa mieleeni tuosta kirppistelystä että joko oot myyny (jos myytkään) teijän poikien pienet vaipat..? Olisin kiinnostunu jos semmosia on.Noin L-kokoisia meijän kaks vuotiaalle.
T. Nelli
Niin ja sitä vielä piti sanomani että et uskokkaa miten mieltäni lämmittää se vihreä pallollinen pussukka (ja kuvat) mitä voitin arvonnassasi. Pussi kätkee sisäänsä kameran, kukkaron, puhelimen, avaimet.. "omaisuus-pussini" joka kulkee mukanani mihin sitte menemmekään :) Se on ihana <3
Heippa Nelli. Juu, en usko:), mutta ihana kuulla! Muistan jonkun kommentoineen silloin arvonnan aikaan blogissani, että mitä ihmettä kukaan tekisi kangaspussilla ja jonkun toisen valokuvilla...
Myin vaippoja kyllä. Meillä käytettiin varsinkin kuopuksella lähestulkoon vain Fuzzeja. Esikoiselle hankittiin aikoinaan jos minkälaista härpäkettä kokeilumielessä. Fuzzit on myyty, yhtä pientä lukuunottamatta. Sisuksina meillä oli harsoja ja suorakaiteenmuotoisia vaippoja. Ne loput, jota niistä on jäljellä vein tänään puistoon laatikkoon, johon kirjoitin maksat, mitä jaksat. Ne on tosi käytettyjä ja nuhjuja jo.
Nyt esikoinen huhuilee mua seuraansa. Kuopus nukkuu. Menen!
Hei, olisko sulla jotain kivimpia poikiesi vaatteita myydä täältä blogin kautta, olisin kiinnostunut. Voisitko laittaa kuvaa ja hintaa?:)
Ja ehdottomasti tee niitä pussukoita tai jotain muita kivoja marimekkojuttujasi myyntiin!:)
Heippa anonyymi. Kirppisvaateiden kohdalla on nyt sellainen tilanne, että ne on leikkipuiston komerossa, joka on minulle myyntipaikaksi varattuna seuraavat kaksi viikkoa. Kiitos ajatuksesta. Jos jotain jää, voin harkita vielä. Mutta tuskin mitään kivoja, sillä niitä ei ollut monia. (Tai voi niitä jäädä, jos laitoin liian kovia hintoja, uusiakin vaatteita kun saa monesta paikasta halvalla.) Tai siis on ne minusta kivoja, mutta tuskin muiden mielestä mitään erikoisia. Osan kivoimmista säästän, vaikkei meille enää tule lapsia. Haluan ehkä vielä joskus niitä kuitenkin katsella. Roikottaa seinälläkin ehkä vaikka, muistella.
Olen tosi amatööri kaikissa käsitöissäni, en osaisi tehdä myyntiin. Ainakaan niin, ettei ostaja itse sitä hypistelisi ja testaisi kelpaako laatu. Ja sitten on se isoin syy: verotuskoukerot! En yksinkertaisesti tiedä miten minkäänlainen pienimuotoinenkaan myyminen pitäisi Suomessa hoitaa.
Mutta ihanaa, että olisit kiinnostunut. Aivan mainiota kerrassaan. Kyllä tämä mieleen jää. Että yksi potentiaalinen asiakas olisi.
Lähetä kommentti