Eväillä on tärkeä osa, kun käyn poikien kanssa metsäretkellä. Tänään meidän piti hakea myyjäisistä jokin leipomus mukaamme, mutta olinkin muistanut väärin tapahtuman ajankohdan. Niinpä jäimme ilman tiikerikakkua tai mokkapaloja ja mukanamme oli silkkaa rooibosta.
Maisema oli kaunis, mutta pojat potkiskeli harmistuksissaan sieniä, koska heillä oli kuulemma tylsää, eikä mitään tekemistä. En kuitenkaan kiirehtinyt pois, vaan annoin metsän hoitaa tehtäväänsä. Ja niin, täydessä leikissä ja retkimeiningissä olivat jo pienen hetken päästä. Heittivät käpyjä veteen, tasapainoilivat kaatuneen puun rungolla, leikittiin laivaa ja pikajunaa, puheltiin variksen kanssa, suunnistivat ja kapusivat kiville, kannoille ja kallioille. Istuttiin peiton alla ja juotiin sitä mitä sentään oli termarissa.
Oli hyvä olla. Metsään meno on yhtä palkitsevaa, kuin kuntoilu. Koskaan ei jälkeen päin harmita, että tuli mentyä vaan aina mieli on täynnä ihastusta. Metsän taika on valtava. Sitä jos mitä haluan poikieni saavan kokea, Auringonsäteeni ja Metsämieheni.
Ja rakkautta, ja sitä että äiti viihtyy niin hyvin teidän seurassa, oi pienet suuret ihmeeni.
4 kommenttia:
Noissa maisemissa minäkin olen lapsuuteni viettänyt. Meren äärellä, saarissa, metsissä, kallioilla.
Meillä on useinkin tuo "ei mitään tekemistä"-narina. Kun lakkaan vastaamasta jankutukseen, huomaan että pian heillä on upeat leikit yhdessä ja niin kivat ettei niitä meinaa malttaa keskeyttää edes syödäkseen.
Minä myönnän että retkillä kivointa on eväidensyöminen :D Niin paljon kun luonnosta pidänkin, on se syöminen aina se kohokohta. Pienet kivetkin maistuisivat hyviltä raittiissa ulkoilmassa.
Jep, eväiden syöminen on niin parasta. Nyt kun eväät unohtui, se oikein korostui. Ensi kerralla otetaankin sitten oikein supereväät hyvitykseksi meille kaikille.
Vaikka meni se toki ilmankin, ja oli ihanaakin.
Totta, raittiissa ilmassa niin moni ruoka ihan superherkkua.
Hassua, mulle ei eväät ole tullut lainkaan mieleen, vaikka saatamme retkeillä pitkäänkin. Eli seuraavan kerran eväät mukaan, ja retki on vieläkin parempi :)
Metsä on ihana. Kyllä.
Oi Papu, niinkö, eikö eväitä. Sen täytyy johtua siitä, että sinulla on niin mahtavaa seuraa, jotka tutkii ja ihmettelee ja seikkailee, eikä jouda kaipaamaan eväitä. Hyvää seuraa on kyllä mullakin, mutta jostain syystä olen eväisiin tottunut ehkä sitten jo lapsena.
Pojat on huonoja syömään. Mutta eväitä syövät. Usein iloitsen, kun metsässä kitusiin on mennyt ruisleipää, kurkkua, porkkanaa ja tofua tai motsarellaa tai jotain sellaista ja hedelmää. Että kelpo ruoka siinä syötyä, ei tarvii kotona miettiä.
Ja ruuanlaittaja en ole. Mutta eväitä on (joskus) kiva väsätä. Kun esikoinen oli pieni, tunnustan kyllä, että meillä oli vakioeväänä pitkän aikaa soijasuklaavanukkaat ja näkkileipiä ilman voita. Ei järin suurta vaivannäköä ollut niiden pakkaaminen tai kantaminen:)
Lähetä kommentti