Minulle kävi tämän elokuun kanssa vähän hassusti. En lainkaan huomannut sen tuloa. Usein pelkään kesän loppuvan ennen kuin kunnolla tunnen sen alkaneenkaan. Ja elokuu yleensä lähestyessäänkin vääjäämättä huutelee: syksy tulee. Mutta nyt en siis kuullut niitä viestejä tai ainakaan niistä ei koitunut mitään häiriötä. Minulla on ollut tänä kesänä vahvasti loma olo, ja sellainen fiilis, että tätä nautintoa riittää ja kestää. Että kun ei ole töissäkään niin enemmän ennättää.
Mutta sitten yhtäkkiä eräällä oudolla pihalla tajuan, että koulu jo alkaa joillakuilla. Miten se jo nyt ihan näin keskellä kesää? Elokuussahan se vasta... Mutta että nyt jo on sitten se elokuu. Ja vieläpä niin pitkällä, että joillakin koululaisilla jo loma loppuu.
Kesän loppumista en silti tuntenut vielä tuolloin. Mutta viileissä illoissa ja tuulissa se jo tuoksuu. Elokuu. Kesä loppuu.
Mutta vielä tänään parvekkeen ovi oli auki. Ja pihalla tarkeni ilman päällysvaatteita. Ja suunnittelimme ulkouimalareissua. Ja söimme edullisia kasviksia.
Eikä syksy tunnu pahalta. Vaikka kesä onkin minun vuodenaika. Mieskin kaipaa jo hupparia. Sitten minä vain vaadin paikan kainalosta. Johon pääsen suojaan, kun paleltaa ja pimeä tuntuu ankealta.
Ja muitakin valoja on onneksi talven varalle olemassa. Kesäisiä valokuvia. Muistoja lämpimästä vuodenajasta. Ja lapset, jotka löytävät parhaat puolet kustakin meneillään olevasta.
Tänään saimme ystäviä kylään. Eikä iloani pilannut mikään. Ei sekään, että kesää ei ole enää paljoa jäljellä. Pääasia, että kesä taas tuli omalla vuorolla. Ja lämmitti toista kuukautta. Ja että meillä on ystäviä tallella, tukena, seurana, voimana. Myös arjen alettua. Tunnen suurta kiitollisuutta.
Pojat nukkuu kaikkensa antaneina. Ei ole tuuletinta hurisemassa. Näin viileänä iltana sitä ei tarvita. Tuo ovikin on vain raolla...
Toivotan kaikille hyvää elokuuta. Antakoon se paljon hyvää ja kaunista.
3 kommenttia:
Kiitos.
Ehkäpä tällaisen pitkän kuuman jakson jälkeen onkin helpompi päästää irti kesästä ja antaa syksyn tulla.
Itse nautin kesästä todella paljon, mutta syksyllä osaan nauttia myös sen tuomista muutoksista: tuoksuista, viileydestä iholla ja hämäristä aamuista ja illoista, jolloin voi poltella kynttilöitä. Omenoista ja mehun keitosta.
Olen vielä vajaan vuoden kotona ja aion nauttia rauhallisista(?!) aamuista. Tai siis, aamut eivät meillä ole aina niin rauhallisia, mutta eipähän ole sitä kelloa nakuttamassa, että olisi kiire töihin, hoitopaikkaan tai kouluun. Poikienkin eskari alkaa vasta klo 11, joten ehdimme NAUTTIA kiireettömyydestä jonkin aikaa.
Ensi syksy (vuoden päästä) onkin sitten melkoista opettelua, kun pojat lähtevät kouluun, pikkuinen typy päivähoitoon ja minä töihin.
Mutta se on sitten se.
Kiireettömiä päiviä sinne!
Täällä kanssa ovet ja ikkunat auki aamusta iltaan vielä. Haikein mielin luovun kesästä, en ehtinyt oikein mukaan tänä kesänä... koulu sentään alkaa pojilla vasta maanantaina täällä.
Vielä muuten kuljen paljain jaloin, joten se hetki, kun joudun virittämään sukat jalkaan, on ihan selvä syksyn merkki. Ensin ahistaa, mutta kohta en voi ilmankaan olla. Talvella tössöttelen sitten villasukat jaloissa melkein ympäri vuorokauden... :)
Lähetä kommentti