Toissa iltana lähdin kävelylle ovi paiskahtaen. Minua niiiin ärsytti poikien huoneen sotku ja heidän huoleton suhtautumisensa asiaan. Sinne ei kohta edes mahdu sekaan siivoamaan! Joko te menette ulos tai minä. No mene. No menin. Mies katsoi vieressä, hiljaa, kuten tavallisesti.
Vasta ulkona kävi mielessä, että tarkenenkohan minä kävellä niissä hepeneissä. Mutta on ollut niin käsittämättömän lämmintä vielä myöhään iltaisinkin, että hyvin meni lenkki varvassandaaleilla ja pikkumekolla. Poimin kukkia, kun en muuta keksinyt. Ja olin melko pian takaisin kotona.
Eilen olin sitten paremmallakin tuulella. Olimme valmistujaisjuhlissa ja pojat oli koko päivän ihanan reippaita, vaikka julkisilla hankkiutuminen uusiin paikkoihin ei ole aina ihan helpointa matkustusta. Paketista tuli kiva ja jaksoin iloita omasta juhlaseurueestani kuin olisin saanut sen vastikään lahjaksi. Pojat samanlaisissa asuissaan, mies tummansinisessä paidassaan. Ihania, teki mieli hymyillä vaan.
Ääniä menneisyydestä kuului edestä ja lähipöydistä ja sain halauksia sukulaisilta, joita ei ole tullut aikoihin tavattua. Viime päiviin on mahtunut niin paljon erilaisten menneiden muistelua, että pää on välillä ihan hattarana. Ja vielä kun sää on niin kumman kuuma ja taivas savuista ja muista utuisena, välillä kaikki tuntuu epätodelliselta ja unilta. Mutta tämä on ihan elämääni ja totta.
Mökillä keinuin yhtenä tuulisena päivänä laiturilla. Tulin merikipeäksi järven keikutuksesta. Mutta se oli ihanaa ja turvallista tuiverrusta. Paha olo lähti pois päiväunilla. Sain puurolounaankin siihen tarjottimella ja katsottua paljon poikien kivenheittoja ja muita touhuja.
Eilen näin sellaisen ukkosen nousun, etten koskaan eläessäni aiemmin. Ja sitten jyrisi ja ukkosti. Onneksi meillä piti sadetta ihania ystäviä. Kukaan ei pannut pahakseen, että nopea iltateekyläily venähti pidemmäksi. Mies oli kyllä tosi vakavana. Sana "ilmastonmuutos" on vilkkunut harva se päivä hänen puheissa. Kun se tuo muutakin, kuin mukavia lämpöisiä ilmoja...
Ryöpyttää ja myrskyää välillä. Ja on tyyntäkin ja kaikkea siltä väliltä. Kiitos, kun saan olla tänäänkin hengissä.
3 kommenttia:
Ilmastonmuutos on täälläkin ollut se puheenaihe, vaikkei sitä sanaa sanoisikaan. Onhan tämä vuosi ollut aikamoista ilmastonmuutosta. Säät on mennyt äärimmäisyyksistä toiseen.
Viikonloppuna katsottiin Planeettamme Maa dokkarielokuva. Isoin tyttö kysyi elokuvan nähtyään hukkuiko jääkarhu. Mitä siihen sitten sanomaan, aukihan se siinä jätettiin. Mutta niin, jääkarhuja hukkuu ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua ne saattaa olla muisto vain. Valkoiset ihmeelliset karhut.
Tommonen olo on aina välillä..tekee hyvää olla vähänkin aikaa yksin!!
Tuo eka kappale kuulosti tutulta, täällä ollut sama fiilis viimeaikoina:D Olen epätoivoisesti miettinyt miten järjestäisin poikien huoneeseen lisää säilytystilaa, paremman pöydän ja tarvittais vissiin päiväpeitotkin poikien sänkyyn, jotka peittäisivät koko sängyn, nyt ne on niin pienet että puolet sängystä jää (sotkuisesti) näkyviin. Mutta on se aika vaikea järjestää toimiva huone n.10 neliöstä kolmelle pojalle. Tai siis toimii se huone jos ei tuo leluja yms sinne;)
Lähetä kommentti