Kesälomia

Kotiäitiys on onnea. Ja se, että on kaksi ihanaa poikaa seurana. Voimme tempaista itsemme liikkeelle minne vain, ja usein niin myös teemme.

Tiistaina alkoi kuopuksen muskari. Menimme kaikki kolme ja opettajalle se sopi, kenties koska kauniisti anovin katsein kysyttiin. Koko lopun päivää lauloin, kuka huivin alta kurkistaa ja siitä, kuinka aurinko paistaa taas pilvien takaa.

Ja se paistoikin. Oli suorastaan kesäisen lämmin. Ja päädyimme lähtemään lomamatkalle. Ikeaan, ilmaisbussilla.

Meidän pojat eivät ole päässeet vielä Linnanmäelle, risteilylle tai sisäseikkailupuistoihin. Mutta Ikeassa olemme käyneet. Syöneet ravintolassa ja leikkineet leikkipaikoilla. Naurattaa meitä kaikkia. Minun ei kyllä pitäisi irrottaa hymyn häivääkään, koska olen aikuinen, ja tiedän, mitä on kaiken takana.

Mutta joskus en ajattele. En toki myöskään ostele, hulluna. Paitsi nyt tälläkin kertaa useamman pussin luomumausteita ja täysjyväluomupastaa. Ja pari halpaa taulunkehystä esikoisen hienoille piirustuksille ja kuopuksen "iula-renkuloille". (On oppinut piirtämään ympyröitä ja hihkuu iula iulaa niitä piirtäessään. Lentokoneita siis...)

Kotona kävimme vain kääntymässä ja läksimme auringon innoittamina vielä illaksi rannalle. Leikimme karhu nukkuuta hiekalla ja juttelimme tuttujen kanssa.

Tuntui hyvältä, kun kävelimme kotiin. Lomapäivältä. Juuri tällaisia haluan muistaa, kun olen taas töissä ja tämä elämänvaihe on takana. Pojat, olette ihania.