perjantai 2. tammikuuta 2009

Assosiaatioaakkosten alku




Vuodenvaihdetraditioni. Mitä menneestä tai tulevasta vuodesta pälkähtää mieleen kustakin kirjaimesta. Olkoonkin ehkä typerä perinne, mutta pidän siitä kiinni ainakin tänä vuonna vielä.

A Aamut olivat kiireettömiä. Paitsi kun rynnättiin esikoisen kerhoon kahdesti viikossa. Mutta se oli positiivista hoppua. Vapaaehtoistakin jopa, sillä esikoinen lähti joka kerta innolla. Mies lähti joka aamu juosten metroonsa. Me vilkutimme vilkutusasemista, punaiselta patjalta, olohuoneen ikkunan alla. Lähtösuukot ja -halaukset aamurutiineja. Kuinka kaipaankaan tätä ainutlaatuista vaihetta, kun palaan töihin ja meidän kaikkien on oltava nakutettuun aikaan tietyissä paikoissa.

B Biletys tai ehkä oikeammin bileettömyys. Milloin viimeksi join usean siiderin ja tanssin jalkani kipeäksi baarissa. Tai jonkun kotona, edes omassa. En muista, mutta kauan siitä taitaa olla. En tiedä onko se hyvä vai huono asia, silkka fakta.

C C-vitamiini ja kotiäidin ryhtikuuri. Olen päästänyt itseni huonoon kuntoon. En pidä realistisena samaa urheilutahtia, jota harrastin ennen lapsia. Helppohan se oli ennen lapsia olla hoikka, kun piti huolehtia - ihan vain minusta. (En kyllä silloin ajatellut olevani, kunhan koikkelehdin jumpissa ja poljin pyörää ja juoksin poluilla ja... Saadappa käsiini se tyttö, niin sanoisin sille, että loisto kroppa, anna palaa ja koita nauttia ) Mutta siis hiukan aioin parantaa tapojani, lisätä liikkumista.

Ruokalistoihimme kajosin myös jo. Katsastin netistä paikallisten päiväkotien ruokalistaa tammikuulle ja koitan ottaa siitä hieman mallia. Josko oikeasti saisin poikani joskus syömään puuroa. Ja lihaa syömättömän esikoisen pyörtämään puheensa siitä, ettei hän pidä vihanneksista eikä kasviksista. Päiväkotimme nimi on muuten Lumikola, enkä minä suinkaan ole sen takana.

D Digijärkkäri. Valokuvaamisesta on ollut hirmuisesti iloa. Ostin Canonini käytettynä maaliskuussa ja sen jälkeen olen räpsinyt talteen tuhansia muistoja. Todella. Nyt olen enemmän ja vähemmän pulassa ollut pitkään, sillä millä ajalla poistelen joukosta vähemmän onnistuneita. Saati teetän paperikuvia tai tekisin niitä kuvakirjoja, joita minulla oli toissa vuonna tapana... Mutta pulma on tavallaan positiivinen ja aion jotenkin ratkaista sen. Niin hauskaa on ollut kuvaaminen ja etenkin ihanien poikieni katseleminen.

E Epäjärjestys. Haluaisin olla siistimpi ja järjestelmällisempi. En ollut viime vuonna juurikaan kumpaakaan vaikka yritystä olikin kumpaankin. Käytin aikaani moneen, mutta kovin vähän kai siivoamiseen. Siltä täällä ainakin näyttää. Olen myös liian realisti luvatakseni muutosta parempaan suuntaan. Mutta katsotaan, tuskin tämä paheneekaan. Sillä koti on tärkeä paikka.

F Fudis? Vaikkei tuolla nimellä, niin enemmän tai vähemmän se on läsnä meillä. Kuopuskin on osannut jo pitkään tuulettaa.

G GMO-vapaa Suomi -hanke. Siis se, ettei geenimanipuloituja kasveja päästettäisi meillä luontoon ainakaan vielä. Niistä tiedetään aivan liian vähän, jotta mitään niin peruuttamatonta voitaisiin suuressa mittakaavassa tehdä. Tai tiedetään jo tarpeeksi, mitä pahaa ovat saaneet maailmalla aikaiseksi. Huolestuin aiheesta nähtyäni syksyllä yhden dokumentin ja myöhemmin joulukuussa myin sitten luomuperunoita ja kangaskasviksia kampanjan hyväksi joulumyyjäisissä Vanhalla.

***
Jatkoa luvassa, tässä alkuvuoden aikana. Hyvää uutta vuotta. Olkoon se täynnä hyviä mahdollisuuksia, onnellisia alkuja, selviytymistarinoita, voimia ja valoa.

2 kommenttia:

Riikka kirjoitti...

Hei! Jonkin aikaa olen jo seurannut blogiasi. En kuitenkaan muistaakseni ole vielä kommentoinut. Kauniita kuvia ja ajatuksia sinulla. Saanko matkia tämän aakkosassosiaation?

Joola kirjoitti...

Tietysti Riikka saat! Hauskaa, tulen lukemaan. Muistin juuri itsekin, että olen asettanut itselleni kahden virkkeen säännön, jotta en lähtisi rönsyämään selityksissäni. Tämän on tarkoitus olla nopea tapa tallettaa tämänhetkisiä pinnassa olevia ajatuksia.