sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Teehetkiä ja tee hetkiä




Silloin kun tuntuu, ettei mitään tule tehtyä, tulee ehkä kuitenkin. Jos katsoo toisin, uskoisin.

Kutoo pari riviä kaulahuivia, ainaoikein neuletta. Leipoo sämpylät ja laittaa ruokaa, reseptistä ja jotakin mitä lukee listalla. Käy ulkona, ihan sama vaikka vasta illalla. Lukee kirjaa, vaikka vain pari sivua ja vessassa, tai kuvakirjaa sohvalla tai iltasatua lasten kanssa.



Jonain toisena päivänä saattaa jäädä siivous ja pyykkäys ja ehostus vähemmälle. Mutta tulee tehtyä vaikkapa synttärilahja pienelle tärkeälle sukulaiselle.

Ei ehkä ehdi tai jaksa huomata päivän uutisia, laskupinoa, pyykkivuorta, tiskikasaa, sekaisia kaappeja... Mutta näkee talven kauneimman auringonnousun. Sydämmenmuotoisen puunrungon kävelyllä. Kuulee kauneimman laulun, muistelee synnytykset ja muut tärkeät hetket, joihin sen mukana on tapana lennellä. Ihastelee maitopurkin kyljestä tuhannennen kerran runon. Nappaa kuvan, kun esikoinen kuuntelee laulujen sanoja korva kiinni kaiuttimessa, pohtii klassisesti josko sielä kuitenkin on ihmisiä sisällä soittamassa. Tai sitten edes kirjoittaa palan blogia.



Milloin lakkaan moittimasta, soimaamasta, syyttelemästä, lannistamasta itseä. Jos tänään ei kulje, voisinko olla joskus huoleti, tulkoon uusia aamuja, päiviä ja iltoja.
Antaisin välillä olla. Ei se tehokkuus aina tuo onnea. Näinkin voi välillä ihan hyvin elää ja olla. Voihan pojat, ja kulta?

***

Ja se runo. Tekijää ei rikos kyllä mainita tölkin millään kulmalla vaikka olen koettanut hakea. Mutta valion luomuja voisin suosia miltei vaikka jo näiden takia...

Kun itseäni en yöstä erottanut,
jo tunsin sinut minussa.
Nyt kun aamu ympäröi meidät
varjelen sinua, valoa varjossani.

10 kommenttia:

tuikkis kirjoitti...

Sama Nanson laukku punaisena mulla myös ja se on hyvä! Tahtoisin tietää tuon kauniin levynkannen sisällön? Kuka, mikä se on? Se ei voi olla ipanapan kansi, eihän?

minja kirjoitti...

Ihana teksti!! Ja taas niiin totta :) Jotta voi olla joskus tehokas, täytyy myös välillä vain olla ja levätä. Haahuilla.

Pyykkikasojen stressaus on täysin turhaa, mutta syyllistyn siihen toisinaan. Samoin moni muu kodinhoitojuttu vaivaa tekemättömänä. Arki kyllä pyörii paremmin, jos hommat ovat suht järjestyksessä mutta armollinen täytyy olla itselleenkin.

Maitotölkin teksti on mahtava. Sellainen, joka saa oikeasti kyyneleet kohoamaan silmiin. Enkä keksi kovinmontaa ruokatavaraa, joka niin tekisi!

Joola kirjoitti...

Juu Ipanapa se ei ole, vaikka sävyt täsmäisi:).

Sinkku on ostettu Japanista kesällä 2004 viimeisillä rahoilla. Siinä on vain neljä biisiä, albumiin ei jenit riittäneet, kun miehellä oli pari muutakin kuunneltua, ostettavana.

On mielettömän kaunista japaninkielistä laulua. En osaa sanoin kuvailla, enkä siis varsinkaan sanoja kuvailla:). Itseasiassa en esittäjääkään osaa lukea. "Little Dance" lukee katakanoilla tuossa kannessa. (Ritorudansu)
Ihan Sony Recordsin.
Myös "Sininen ilta" ja "Näkemiin" biisit löytyy, siis japaniksi noi, tai siis englanniksi, äh... Kannen on kuvittanut "Micca".

Mutta suosittelen, kaikki jotka on kuulleet on ihastelleet.

Ja Minja ei minuakaan kovin monet muut ruokapakkaukset herkistä. Tämä on onnistunut koko sarja. Kaikissa kauniit pienet runot. Ilahduin, että tuoteperhe oli kasvanut uudella runo... siis luomuomenamehulla.

Joola kirjoitti...

Tuikkis, lisätietoja!
http://www.sonymusic.co.jp/Music/Arch/SR/Callin/index.html

Tuolla voi kuunnella biisin! Tai siis tuolta se löytyy. Klikkaat kansikuvan perusteella levyä ja sitten biisivalikossa se on ekana. Ei haittaa, vaikkei avaudu kanjimerkit. Explorerilla pyörii, meillä ei ainakaan firefoxilla pelittänyt. Toivottavasti nautit!

Riikka kirjoitti...

Mistä olet löytänyt pikkuiset huopikkaat?

Joola kirjoitti...

Pikkuiset huopikkaat on kirpputorilta. Ovat muuten vähän liian isot pienelle tänä talvena vielä. Saas nähdä, tuskin ensi talvena enää mahtuvat. Rattaissa nukkuessaan ne ovat lämpimät, muuten tuppaa aina olemaan varpaat kylmät. Pieniä huopikkaita olen nähnyt Stokmannin lisäksi joulumarkkinoilla ja viimeksi Vintage Livingin linkistä nettipuodissa, jossa myytiin suomalaista käsityötä. Kirpputoreilla hinnat ovat kuitenkin paljon tavoitettavampia. Eipä näinä lumettomina talvina täällä monena päivänä töppösiä tule puettua. Toista se oli ennen, muistelee tämä täti kiikussa...

Ilona kirjoitti...

Kiitos, kun sait minut kirjoituksellasi ajattelemaan. Minulla on kauhea tehokkuusvaatimus itselleni joka päivä, vaikka ilman sitäkin teen riittävästi asioita.

WhySoSerious kirjoitti...

Ihania ajatuksia. Yhden lapsen äitinä käyn aika ajoin samoja asioita läpi. Hetkessä elämisen jalo taito ja pienistä asioista nauttiminen ovat rikkauksia joita kannattaa tavoitella :)

Joola kirjoitti...

No niin. Sain aikaiseksi asiakaspalutetta Valiolle, ja sieltä vastattiinkin, että runot ovat Tomi Kontion. Kunnia hänelle kelle se kuuluu.

kyllikki kirjoitti...

Ihana teksti!!!