perjantai 31. toukokuuta 2013

Armas aika





Kuopuksen päiväkodin kevätjuhla. Hetki ennen juhlan alkua henkäisin. Kiitin onneani, että huomasin nauttivani. Juhlat kun ovat silmänräpäyksessä ohi.
Niin kuin koko pikkulapsiaikakin. Kiitän, että nautin. Jo nyt kun, enkä vasta sit kun.

Huomenna lisää kevätjuhlia. Kesän alun tuntu koko kehossa. Valo, lämpö, kasvu, vihreys, liverrys, liplatus - Terveruloa!

tiistai 28. toukokuuta 2013

Maanantaiaamu




Unessa minulla on peruskoulu-, lukio- ja yliopisto-opinnot kesken. Olen ahdistunut ja Mikko Kuustosen & Marco Bjurströmin tahdittama keikka suuressa teltassa hymyilytä vain vähän. Esiintyminen on vielä odotettua lyhyempi ja liput maksoivat sentään 60 e. Olin ostanut veljellekin ja pohdimme yhdessä, että melkoista rahastusta. Näämme Kuustosen lähtevän pyörällä keikkapaikalta Munkkivuoren Teboililta etelään. Itse pyöräilen ojanreunaa ja pelastun putoamasta vain sillä, että kaikki on unta.
***
Melko monta projektia pitäisi saada päätökseen ennen perjantaita. Olen ensi viikon lomalla. Osassa tehtävistä on varaa laskea rimaa, mutta jotkut on tehtävä ehdottomalla tarkkuudella. En ole vielä voiton puolella.

Menen pelastamaan puuron hellalta!

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Olen tässä

Oli maailma kylässä. Kun ei me kerta voida Japaniin, mentiin katsomaan, kun se tuli Helsinkiin. Rumpuryhmä Sounds of Japan. Yleisön vastaanotto oli ehkä vähän suomalaisen jähmeä. Mutta lannistumatta jaksoivat lavalla takoa ja hymyillä. Minä sanoin pojille, että laittakaa hetkeksi silmät kiinni, voidaan kuvitella että ollaan taas Kyotossa. Hakivat minttujäätelöä kojusta. Unohdin lompakon kotiin, mutta esikoisella oli omaa rahaa taskussa. He ovat jo niin monessa äitiänsä parempia.

Ystävä kiersi meidän kanssa ja kolmeen vanhaan ystävääni törmättiin sattumalta asematunnelissa! Huutomerkki, koska se tuntuu aina yhtä hauskalta. "Olipas mukavanoloisia. Sellaisia, että tekee mieli oikein rutistaa, vaikkei ollenkaan edes tunne." Se oli M tosi hyvin sanottu, ovat juurikin sanojesi kaltaisia. Vaikka tunteekin. Sai taas miettimään, mikä onni, että käännyttiin juuri sillä minuutilla, juuri niihin portaisiin. Ja että hekin jotenkin päätyivät tekemään jotakin niin, että nähtiin.

Sitäkin mietin, kun koti on hiljainen ja hyvä viikonloppu takana ja kevätkauden viimeinen viikko alkamassa, että olen niin tässä. Tullut tiettyjen pisteiden kautta ja menossa ties minne, mutta nyt, tässä. Kiitän siitä, tästä.

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Monta otsikkoa

Onko nämäkin niitä päiviä, jolloin vastaan mitä kuuluuseen, että mitäs tässä, eipä ihmeempiä.

Toinen korvani on lukossatukossa ties kuinka monetta päivää. Huomenna on kevätjuhlat töissä. Olisin ehkä vetäytynyt potemaan peiton alle, jos olisimme jo lasten kanssa kertoneet vanhemmillekin, kuka asuu seitsemännessä talossa? Ehkä, mieli on hyvä eikä särje. Ja ennenkin on sanottu, että yskä voi kestää kolmekin kuukautta. Ja ettei kuulematon korva estä työntekoa.
Monena työkeväänä olen kirjoittanut pitkän raportin kuluneesta vuodesta. Ehkä teen niin tänäkin vuonna, mutta taas ehkä, sillä juhla on toivottavasti omanlaisensa katselmus paljosta.

On kuunneltu viisuja. Ja katsottukin. Vain jos Armenia olisi voittanut, olisin harkinnut perinteen laittoa katkolle ensi vuonna. Spotifyssani soi Malta, Ruotsi, Tanska, Norja, Unkari ja Hollanti. Kirvoittavat keväthymyjä, myös kun kuuntelen, kuinka pojat tapailevat niitä omilla sanoillansa.

Niin, kevät. Olemme varanneet kesälle matkalippuja! Kiitos VR:n kesälauantaiden kympintarjousten uskaltaudumme koettamaan eurooppaan matkaamista junalla, Kemin kautta. Asuminen kodin ulkopuolella käy kurja kyllä kukkaroille. Siksi en saa joka kesä kolmea viikkoa ulkomaita. Mutta pääsen tapaamaan ystäviä! Ja mies ja pojat saavat oman seikkailunsa toivottavasti tehtyä. Nyt ei auta kuin toivoa, että suunnitelmista tulee tosia. Senkin ajatuksen muistan viime kesältä, että matkaa ei ainakaan tule, jos sille ei uskalla lähteä.

Tulevana lauantaina on siivouspäivä. Aion läheiselle aukealle kirppispöytää pitämään. Olemme tyhjentäneet kotia urakalla viime viikkoina. Silti se ei näy missään. Mistä tämä kaikki tavara. Kuopuksen kanssa meiltä pääsi eilen itku, kun muistelimme kierrätykseen vietyjä vihreitä pikkutuoleja. Sandaalinsa lupasin vielä säästää, muistona, sillä  irtosi itku niistäkin, kun eivät enää mahtuneet, niillä kun oli kävelty jopa Japanissa. Pikkuhellakin sai jäädä vielä keittiöön, lapsivieraiden iloksi. Ja kuopuskin näemmä yhä innostuu leikkimään sillä, kun joku toinen on järjestellyt sen houkuttelevaksi. (Sain voimajuomaa iltapalaksi, ja tänään keittoa ja hillolettuja supermarketistansa, ostin kortilla.)

Nyt olen luvannut kaakaota iltapalaksi. Varataan samalla hostelli ja vielä yhdet junaliput valmiiksi. Kuuluu siis liian hyvää uskoakseni todeksi. Enkä uskokaan, nautin valveunistani nyt, sillä ties mitä elämällä on luvassa huomisiksi. Mutta minähän olen sanonut, että minulle totta on vain eilen ja nyt ja tuleva on aina melko kaukana.

Toivon hyvää. Ajatellen loppuviikkoa, loppukevättä, tulevaa kesää - tulevia tarinoita.

perjantai 10. toukokuuta 2013

Vapaa perjantai

Toukokuu on ihana siksikin, että se tarjoaa työssäkäyvän iloksi vappupäivän ja helatorstain. Tämän jälkimmäisen vapaan venytin ja tänään aamulla ei tarvittu herätyskelloa. Hymyilin. Lähdimme päiväretkelle vanhempieni luo.

Keväthän siellä on, ulkona. Luovuttavat lumi ja jää toistaiseksi kuitenkin reilusti ennen kesäkuuta, vaikka huhtikuussa kärsivällisyys meinasi loppua. Lintujen laulusta tulee nauttia nyt, kun konsertit on kovimmillansa. Aikaisemmilta kesiltä olen oppinut, että juhannukselta jo vaimenee. Vihreys onneksi vielä pitkään lisääntyy ja syvenee.

On ollut huippu loppuviikko. Elämäni on juurikin sellaista, etten aamuisin arvaa, mitä olen iltaan mennessä saanut kokea. Hyvässä ja pahassa. Juuri nyt on helppo rakastaa olemassaoloa.

Oikein hyvää viikonloppua!

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Keväänmerkkejä...




Minun ja poikien iltaretkiltä.

tiistai 7. toukokuuta 2013

Torstai 25.10. 2007


Tämä on Nelli sinulle. "Ikivanha" postaus, ajalta, jolloin kuopus oli vielä vatsassa. Aikamatka. 

Kuulen hyvin itseni. Ei tunnu kaukaiselta, eikä varsinkaan vieraalta. Meidän elämää, juuri noin ihmeellistä, että syödään lapsen kanssa keksejä pimeässä, vaikka tosiäidit ehkä pitäisi lapsensa jämäkästi rytmissä ja ties mitä... 

Yöyllätys



Ei, vauva ei vielä ole syntynyt. Pieniä kniippauksia vain on ollut. Silti iltaisin hiipii vahvasti mieleen ajatus, mitäs jos juuri nyt...

Viime yönä esikoinen(kin) nukkui levottomasti. Heräsi itkemään jalkasärkyä. Luimme kirjan Jasonista ja hän sai jatkettua unia. Eräskin äiti ei. Siirryin keittiöön kirjoittamaan päivyriä. Join maitoa, söin voileipiä. Muumipapan mielestä sen pitäisi tehdä hyvää yöllä.

Esikoinen heräsi uudestaan ja marssi minua itkien hakemaan. Kyllähän minua välillä hirvittää, että olen pitkään jatkuneine yöimetyksineni (ei siis kyllä enää) tai muine vastaavine "kasvatusvirheineni" opettanut pojan huonoksi nukkujaksi. Mutta viime yönä en suostunut syyttelemään itseäni. Ajattelin vain, että elämmepä jänniä aikoja kaikki yhdessä. Ei ihme, jos pienen mieli on sekaisin ja yöuni herkkä. Lohdutin ja ajattelin, että nautitaan nyt tästäkin. Koitin selittää niin pojallenikin. Että ei hätää, yö ei ole paha ja aamu on tulossa. Ja että ajatella, kohta vauva nukkuu meidän kanssa, tuolla kopassa. Luettiin kirjaa maatilan touhuista, saman peiton alla, keskellä kuiskutuksia.

Ja kun poika kiipesi punaiseen sänkyynsä jatkamaan kohta unia, hain meille keittiöstä yllätykset. Söimme hymyillen nukkuvalta isiltä salaa minttusuklaadominot ja joimme päälle vesihörppäykset. Sanoin, että nukutaan vielä hetki ja herätään sitten neuvolaan. Minä tulen mukaan, sanoi poika ennen nukahtamistaan.


keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Haluaako joku?

Meidän vappumme ei ole mennyt noita viinejä tyhjentäessä. Perinteisesti meillä siivoillaan vappuna parveketta. Jos joku sattumalta tarvitsisi 30+ viinipulloa, meiltä saisi. Ja silti tännekin jää kynttilänjaloiksi enemmän kuin ehkä tarvittaisi. Pullot eivät ole pantillisia, suuri osa ulkomailta tilattuja. Osassa on pidetty kynttilää, mutta jos joku vaikka mehuntekoon tai juhannussimaan (!), niin suurimmassa osassa ei ole kuin ulkosäilytyksessä kerääntynyttä pölyä, että jynssäyksellä ehkä saa puhtaaksi.

Tuo penkkikin, jolla pullot keskimmäisissä kuvissa, etsii uutta kotia. Ihan varmasti siitä on valokuva jossain, mutta en löytänyt tähän hätään. Koivupuinen päiväkotikaluste, sellainen ehkä eteisen lastenpenkki, jossa on selkänoja keskellä ja penkkiosa kahden puolen.

Meillä ei ole autoa, joten en lupaa kuskata mitään minnekään. Mutta kotona on joku sovitusti, jos joku tahtoo käydä hakemassa. Annetaan, ei rahasteta.

S-postia: hemmaharakka(a)gmail.com