sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Mitä kuuluu, kuinka voit?






Kauanko olit tänään ulkona?

Mitä haluaisit tehdä tulevana viikonloppuna?
Mitä teet tulevana viikonloppuna?

Mitä toivot keväältä?

Surettiko tänään jokin asia?
Mistä saat voimia?

Mikä ilahdutti tänään sinua?

Mitä olisi hauska syödä juuri nyt?
Koska olet väsynyt?

Mikä biisi soi tänään päässäsi?
Jos tanssisit nyt, miltä se näyttäisi?

Kenelle sait tänään olla avuksi?

Mihin ajatukseen toivot nukahtavasi, mihin herääväsi?

Näitä minä kysyn, vaikkei kukaan edes vastaisi.




tiistai 22. tammikuuta 2013

Tiedän, mistä iloitsen nyt


Astun ulos ovesta, ja ajattelen, että ihana sää. Taas ajattelen näin, mietin. Oli sää mikä hyvänsä, tunnen ensimmäiseksi niin. Senkin muistan, että tämän minä jo kerran jopa kirjoitin.

Nukutan töissä pientä liinassa. Olen laulanut pari unilaulua, ja nyt tulee mankasta kaunista musiikkia. Yli kymmenen muutakin pientä hakee unta ja meitä on kolme heitä paijailemassa. Miten rauhallinen minun on olla. Kuinka ihanalta tuntuu olla juuri siinä, jos kerran töissä. Voin ajatella rauhassa hyvää paljosta ja monesta. Ehkä voit kuulla?

Miksi sinä pilasit aamuni, totean kimpaantuneena yhtenä aamuna kuopukselleni, kun mukavan leppoinen aamumme on kääntynytkin kireäksi kiireeksi. Ei, tämä ei ole iloni, enkä toivo rumia sanoja suuhuni. Mutta tuntuu hyvältä voida pyytää anteeksi. Kuinka saan selittää, että oikeastaan pelastit tämänkin aamuni. Päiväni ja iltani. Sillä niin on suurta, että olet olemassa, poikani. Äitiys ja vaimous ovat parasta elämässäni. 

Pienet hetket. Kun esikoinen ehdottaa, että katselisin hänen kanssaan kirjaa. Minä sanon, että tiskaan, mutta hän kertoo, että oli ajatellut meidän tekevän jotain hauskempaa, sillä aikaa, kun pikkuveli on vielä ammeessa. No tietenkin. Ja odottaahan se tiskikin. Istumme sohvalle vieretyksin. Suuri pieni koululaiseni, jolle saan sanoa, että olet rakkaimpani. Esikoinen, kuopus ja mieheni. 

Kotonani saan olla itseni. Voimme hömpätä poikien kanssa hassuja tansseja. Voin kulkea kymmeniä vuosia vanhoissa verkkareissa. Kukaan ei nalkuta, vaikken ole kaunis, sorja ja aikaansaava kotitöiden saralla. Kun suren ja mietin sitä tai tuota, minulle näytetään, että riitän tällaisena. Se tuntuu uskomattoman suurelta voimalta. 

Ja teekin. Aamulla, kun tekee mieli vetää vain peittoa tiukemmalle, muistan, että jos nousen heti, ehdin juoda teeni. Tee kietoo monta hyvää ajatusta mukaan päiviini.  Ei se aina suosta nosta, mutta helpottaa useinmiten ihmeesti.

***
Ylva pyysi minua vastaamaan yhteentoista kysymykseensä. Kiitos, juuri tällainen kirjoitustehtävä ilahdutti, kun istuin tänään tähän koneelle arki-iloistani kirjoittaakseni. Siispä Ylva tässä vastaukseni kysymyksiisi: 

1. Mitä teit tänään kello 10 aamulla?
Esittelin päiväkotia yhdelle pienelle ja hänen vanhemmilleen. He olivat katsastamassa päiväkoteja, ennen kuin jättävät hakemusta.

2. Jos saisit todeksi kolme toivomusta, mitkä toiveet esittäisit?
Toivon tuossa sivupalkissakin, että luonnon tuhoutuminen loppuisi, ilmaston lämpeneminen pysähtyisi ja tulisi rauha.
On minulla pienempiäkin toiveita. Ja alan vähitellen ymmärtää, kuinka hyvä sellaisia on olla. Kuinka unelmointi voi olla hyödyllistä hupia. Kunhan vain muistaa elää nytkun-elämää, jatkuvan sitkuilun tai joskuilun sijaan.

3. Mistä kotityöstä tykkäät eniten?
Ehkä tiskaamisesta. Se on kyllä aikaavievää. Pyykkien pinoaminenkin on aika leppoisaa istumatyötä - silti teen (sitäkin) tosi harvakseltaan.

4. Mistä kotityöstä tykkäät vähiten?
Imurista tulee rasittavan kova äänikin. Ja meidän vanha imuri on monin tavoin luotaantyöntävä vekotin.

5. Kuinka usein käyt parturissa?
Ehkä kaksi kertaa vuodessa. Aina hymyilevät, kun sanon, että edellisestä kerrasta on kas taas hupsis jo niin ja niin kauan. Otan pesut ja kaikki settiin kuuluvat intialaiset päähieronnatkin sitten juhlan kunniaksi. 

6. Mikä on mielestäsi ekologisin tekosi?
Epäekologisinta ovat biologiset lapseni. Joten ehkä ekologisinta on se, että heitä on "vain" kaksi.

7. Jos saisit 1000 ylimääräistä euroa (laillisesti), mihin käyttäisit ne?
Olisi hienoa sanoa, että ostaisin Luonnonperintösäätiölle murusen ikimetsää. Mutta mieli tekisi kartuttaa matkakassaa. (Sellainen pitäisi ensin taas perustaa.) Matkustaminen olisi ihanaa. Vaikka vain Turkuun ja takaisin. Mielummin johonkin paljon kauemmaksikin. Mutta milloin ne lenotokoneet liikkuisi aurinkoenergialla?
Tai no, meillä on visatileillä vielä velkaa viimekesäisestä Japaninmatkasta, että sinnehän se joutaisi tonni upota.

8. Onko sinulla paheita? Kerro yksi niistä.
On. Olen laiska ja syön herkkuja.

9. Mitkä ovat parhaimmat puolesi?
Kuka senkin kertoisi.
Itse olen kiitollinen luovuudestani, vaikkei se varmasti näy aina eikä suinkaan kaikessa toki. 
Osaan nauraa ja itkeä. Iloita pienistä, kuten teestä ja hyvistä hetkistä. Uskallan surra ja herkistyä.
Haluaisin jatkaa pidemmästi, mutta johan sitä pian ylpistyisi.

10. Mitä haluaisit oppia?
Voi paljonkin. Hyväksymään heikkouksiani tai tekemään niille joille jotakin voin, voitavani.
Tekemään ruokia, joita omat poikani söisivät.
Olemaan rauhallisempi äiti, hillitsemään paremmin äksyilyni.

11. Mikä saa sinut hymyilemään?
Poikani ja mieheni. Elämäni.
Hyvä biisi.
Muistoni. Nuoruuteni. Lapsuuteni. Perheeni. Ystäväni.
Päiväkirjani. Teeni.
Aurinko. Kaunis kuukin.
Japani.
Kevät, kesä, syksy ja talvi.
Puhelimeni, jos siinä on jokin hymyilyttävä viesti.
Kirkas ajatus. Oivallus.
Kirje ystävältä, postikortti - paitsi jos tulee jokin surullinen teksti, huoli.
Perjantai, ajatus viikonlopusta.
Se, että saan halutessani olla nukahtaessani ja herätessäni kultani kainalossa.

Hymy, jos tulkitsen sen aidoksi ja minulle suunnatuksi. 

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Valohoitoa








Onneksi herätyskello ei soi viikon jokaisena aamuna.

Kiitos viikonlopuista, hyvää alkavaa viikkoa.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Kiitollisuutta




Vuoden ekana päivänä olis ollu mahdoton nousta katsomaan auringonnousua. Vettä sataa ja kovin on taivas harmaana. Mutta siellä se on takana jemmassa. Valo.

Yks biisi, jolla haluan alottaa uuden vuoden. Ja johon mieluusti lopetin edellisen.

Olkoon sun ja munki uusi vuosi valoisa. Toivon paljon hyvää, kiitän edellisestä, menneistä.

ONNEA, se on nyt kakstuhattakolmetoista.