sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Levot







Tapaninpäivä on tuntunut hyvältä. Koti ei ole vielä liian sekainen joulun järjestelyjen ansiosta. Pojat leikkivät ihanasti junilla. Kaurapuuro on vihdoin meidän kolmen aamiaisherkkua. Yksi saa joskus maidolla ja sokerilla, yleensä mennään kaikki voilla. Kirjoja on ihana selata. Kuusessa saa vielä olla valonsa. Ulkona tuiskuttanut lunta tauotta. Jouluna näin omin silmin, että maalla ei ollut lunta kuin puolet meidän nietoksista.

Palkitsevaa, kun haluavat kulkea kolmatta päivää ompelemissani peliasuissa. Kyllä he ovat ihania - poikani, ompelukseni ihan hassuja. Kuinka nautinkaan, kun saan olla heidän kanssa kotona. Paljon annettavaa minulla ei ehkä ole heille äitinä, ja liian usein toimin huonosti ja kiukkuisesti. Mutta läsnä minä olen ollut paljon ja sitä heille on luvassa myös jatkossa. Sillä se on minusta nyt tärkeintä ja parasta maailmassa.

Tänä jouluna sain nähdä omia vanhempiani. Jutella aamuun saakka heidän kanssansa. Tuntui hyvältä nähdä heidän tupansa. Nyt on helpompi ajatella arkeansa niissä huoneissa. Kaunista. Ja he tiesivät, että pojille riittää yksikin lahja ja me aikuiset emme tarvitse sitäkään. Tosin ilahdumme, jos saamme teetä ja pähkinää rasiassa sekä äidin ompelemia sydämiä vaikka.

Sohvallamme on uusi "ryijytyyny", joka oli yksi sykähdyttävimmistä lahjoistani ikinä. Rutistan sitä sylissä ja toivon hyvää hänelle, joka on pujottanut jokaisen langan ja valinnut jokaisen värin itse. Ja halunnut antaa tyynyn sitten lahjaksi minulle!

Huomenna menen taas (vähän) töihin. Olen muistanut taas jouluna, miten hyvää minulle tekee, kun saan ommella, kirjoittaa, laulaa, valokuvata, maalata, nukkua puhtaissa lakanoissa, katsella siivottua kotia, syödä jonkun toisen tekemiä ruokia, olla kiireettä lähellä rakkaita.

Toivotan ja toivon hyvää alkavaa viikkoa.

torstai 23. joulukuuta 2010

Lähellä










Joulukuu on mennyt nopeasti, niin kuin joulukuilla on tapana. Aikuisista. Pojat ei ehdi saada tarpeeksensa, vaikka aloitettiin tänä vuonnakin jo marraskuussa joululaulujen laulaminen, joulukirjojen lukeminen, joulukoristeiden ja -elokuvien katseleminen... Loppiaisena kauhistuvat, en kai vielä siivoa kaikkea pois. Koko vuodeksi.

Lunta on valtavasti. Minulla on lumipestyt farkut, viimeksi oli yhdeksänvuotiaana. Siitä on todella pitkä aika. Mutta sitä on tosi hauska muistella. Nojaan usein taaksepäin ja tähän hetkeen, tulevaisuus, huominenkin on minulle ihan kaukana.

Ajattelen, että olen jo aika vanha. Sitten menen poikien kanssa 90-vuotiaalle ukille ja olenkin tosi nuori. Bussipysäkillä toinen vanhus kävelee kädet rukousasennossa edes takaisin, ja ehdin miettiä, onko hän kipakka. Sitten hän pysähtyy ja katsoo valoisasti hymyillen poikiani penkillä. Sanoo, "he ovat hyviä ihmisiä. Se näkyy heistä." Ja minulle hän sanoo, että olen niin nuori. Meinaan sanoa, että ei, olen jo ihan vanha, mutta tajuan, ettei iästä siinä tilanteessa kannata keskustella sillä tavalla. Sitä paitsi pipo syvällä otsalla, toppahousut ja huopikkaat jalassa, saatan hyvinkin näyttää rouvasta lapselta. Sanonkin: "Kiitos kauniista sanoista."

Kylmä ja lumi ovat saaneet joulukuun tuntumaan oikealta talvelta. Miten ihmemaa onkaan ulkona. Tuttu maisema näyttää niin toiselta vuodenaikojen vaihdellessa. Ihan vastahan tuli lehdet, oli kuuma, putosi lehdet ja nyt lunta.

Myyjäistuotteemme ovat huvenneet ikkunalaudalta. Kiitän "asiakkaitamme" sydämeni pohjasta. Kun joskus istun eurooppalaisen kaupungin keskustassa, ajattelen teitä ja kuinka olitte mahdollistamassa perheemme yhden unelman toteutumista. Olen paketoinut siis postipaketteja, en niinkään lahjoja. Jälkimmäisiä ei kauheasti kenellekään siis tänä(kään) vuonna annella. Enemmän kuitenkin varmaan, kuin Afrikkalaiseen kylään hankitaan vuodessa tavaroita. Kaikki on niin suhteellista. Pojille olen ostanut nahkarukkaset ja mies 20-luvun elokuvia. Matsiasut on tekeillä, saa nähdä ehdinkö ne loppuun saakka ommella. Joulukalenterista piti tänä vuonna tulla junaradanpalasia, mutta esikoinen sanoi muutaman aamun jälkeen, että tuleeko sieltä aina samoja. Yllätyksellisyys toteutui siis paremmin, kun tulikin esimerkiksi pipareita ja pähkinöitä vaihdellen ja rataosastoa sitten huomenna enemmän kerralla.

Aatto on yhden yön kuluttua. Olin toivonut, että ehditään käydä ukin luona, vaihtaa sänkyihin lakanat, leipoa piparkakkuja. Nyt pojat nukkuvat kylvenneinä puhtaissa. Ja tiedän, että kuusi ukin luona on poikien koristelema. Meidän uuni on hajalla, mutta piparkakutkin saatiin leivottua juurikin siellä ukin luona. "Äiti sinähän ehdit kaiken, mitä oli suunnitelmissa", esikoinen toteaa iloisena. Niinpä, hän ei huomaa, että lista oli kovin suppea ja lyhyt tänä vuonna.

Alkuviikon jompi kumpi ilta oltiin vähän siivottu ja kuusi oli saanut valonsa. Istuttiin poikien kanssa sohvalla ja katsottiin Viirun ja Pesosen joulupuuhia. Sitä ennen kuunneltiin joululauluja ja puuhailtiin mukavia. Tuntui hyvältä ja rauhalliselta. Kysyin mieheltä, voisiko tämä olla sitä joulua.

Joulu on viimeistään huomenna. Ja toivon sinulle hyvää sellaista: voimia, rauhaa, valoa ja iloa. Olitpa sitten millä mielin tahansa.

Kiitos, kun käyt lukemassa. Sinun vuoksesi myös blogi eikä vain päiväkirjoja.

PS: Joulukorttiemme, kolmanneksi alimmassa kuvassa, maalaus tuli näistä (klik) muistoista. Minä niin tiesin jo blogia aloittaessani, että taltioituneista hetkistä tulee tärkeitä aarteitani. Pojat ovat kasvaneet isommiksi, mutta yhä ovat rakkaimpiani. Tänäkin jouluna onneni, että minulla on mies ja nämä kaksi.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Joolan joulumyyjäiset

Tervehdys. Olimme eilen myyjäisissä. Mitään merkittäviä hittejä tuotteemme eivät olleet, mikä oli sikäli sääli, että pojat vähän pettyivät, kun eivät saaneetkaan ojennella paketteja kovin monille asiakkaille. Tonttumuruni. Varsinkin esikoinen oli odottanut tapahtumaa kovasti.
Meille siis jäi kankaisia "kasviksia", sienipelejä ja joulukalentereita. Jos joku on kiinnostunut ostamaan, laitamme milelellämme postina tulemaan.
Olkoon "säännöt" vaikka sellaiset, että kiinostuneet voivat laittaa sähköpostia ja käsittelen tilaukset saapumisjärjestyksessä. Postitukset voin hoitaa ensi viikon kuluessa, kun olen saanut maksut tililleni. Postikulut lisätään tuotteiden hintoihin. Pitääkin käydä postissa kysymässä minkä suuruisia mahtaisivat olla...
Alla myyjäistuotteemme:

Kankaiset syötävät 2e/kpl, 3kpl/5e
Painettu Tiimarin kangasväreillä omilla sabluunoilla. Toisena puoliskona on värillistä kangasta ja täytteenä vanua Ikean halpistyynyistä. Pestäviä ja poikieni kokkailuissa kaksi vuotta testaamat vastaavat ainakin kestäviä. Koristeiksi tai leikkeihin. Valittavina:

Kantarelleja(sienet MYYTY), tomaatteja, kurkkuja (LOPPU) ja omenoita (LOPPU)...

Sekä porkkanoita (LOPPU), punajuuria, mustikoita, mansikoita (LOPPU), perunoita (LOPPU) ja herneitä.

Sitten olisi Sienipelejä, 7e/peli. Kukin peli on pakattu vanhasta mökkilakanasta ommeltuun pussukkaan ja sisältää 10 vesiväreillä maalattua sientä sekä yhden pienen hiiren ja peliohjeet. Sienet on maalattu miehen vanhojen opiskelumonisteiden kääntöpuolelle ja laminoitu. Peli on yleensä ainakin alle kouluikäisten mieleen. Yksi pelaaja kääntää selkänsä sienille, muut piilottavat hiiren jonkin sienen alle, kääntynyt kääntyy takaisin sieniin päin ja ryhtyy keräämään yksitellen, kunnes poimii sienen, jonka alta löytyy HIIRI! Monet muutkin sovellukset ovat sallittuja ja suositeltavia. Kärpässientä ei saa syödä, eikä korvasientäkään raakana.



Joulukalenterit maksavat 20e/kpl. Ne ovat jokainen todellakin erilaisia ja tunnustan, että en ole maailman siistein ompelija, vaan kovin suurpiirteinen surauttelija. Ja joulukuu on toki jo vauhdissa, mutta kertakäyttöisiä nämä eivät ole, vaan toivottavasti osa jonkun lukuisia tulevia jouluja. Taskut eivät ole järin suuria, mutta niihin mahtuu pähkinä tai namuja tai kirjelappuja, joissa voi olla vaikka suuremman yllätykset piilopaikka, rakkaudentunnustus, pätkiä matkapäiväkirjoista, elämänviisauksia, päivän siivouspuuha, venytysliike tai runoja...

Kalenteri 1 ( annettu lahjaksi:) )on ommeltu vanhasta puuvillaverhosta, taskut marimekon kankaasta. Erikoisuutena kaksi jouluaattoa, sillä yön pimeinä tunteina voi sattua sellaista, että maalaa kaksi samaa lukua ja sitten joutuu ompelemaan yhden taskun lisää, jotta kaksikolmonenkin on mukana.

Kalenteri numero kaksi(MYYTY)on ommeltu Ikean pellavalle ja siinä taas on erikoisuutena yksi lisätasku. Vaikka me esikoisen kanssa kaikki tarkkaan laskettiin, niin yhteen oli livahtanut 25 taskua sittenkin. Taskut taas Marikankaista.

Kalenteri nro 3 (MYYTY) on hieman toista värimaailmaa. Ikean puuvillaverhoa pohjana ja taskut Marimekon Räsymattoa? Kuvan taulu on postikorttikokoa, eikä mukana missään kaupassa:).

Kalenteri nro 4 (MYYTY)on samoista kankaista kuin kolmonen, mutta josko joku tykkääkin suoraviivaisemmasta taskujenasettelusta...

Kalenteri 5 (MYYTY)on Ikean puuvillaverhoa ja Ikean lintukangasta. Numerot on tehty ohkaisella tussilla, kun muissa on kangasvärillä maalattuja lukuja. Meidän isoäidinneliöissä on sama värimaailma.

Kuudes kalenteri (MYYTY)on ohkaiseen puuvillaverhon pätkään tehty. Varmaan Ikeasta tuokin verho joskus. Taskut Marimekkoja ja niissä numerot, paitsi 20, joka oli kaunis tasku silkkana valkoisena. Kuvan taulu on A4, josko auttaa hahmottamaan kalenterien kokoa. Piirros ei kuitenkaan etsi uutta kotia.

Sellaisia.
Muuten, meille kuuluu ihan hyvää. Tänään on vapaapäivä ja ne on ihan parhaita. Meistä kaikista. Harmittaa, etten tänä vuonna tsempannut blogijoulukalenteria. Kolme aikaisempaa joulukuuta on tallessa. Ajatella, tasan kaksi vuotta sitten meillä oli vaikkapa tällaista. Kuopus näyttää niin pieneltä 2008 jouluna. Ja olikin tietenkin ja kasvanut on toki esikoinenkin.

Voikaa hyvin. Ja laittakaa sähköpostia, jos tahdotte meiltä myyjäistuotteita. hemmaharakka@gmail.com