maanantai 14. heinäkuuta 2008

Mökille


Kun miehellä monta viikkoa sitten alkoi kesäloma, kyselin, millaisia odotuksia ja toiveita hänellä olisi. Itse tietenkin olin ajatellut, että hän nauttii, kun ei tarvitse herätä kellon soittoon. Ja sitten kun herää, voi katsella lasten touhuja ja odotella, mitä päivä tuo tullessa.

Mutta hänpä kaipasi itkutonta vuorokautta. Onhan meillä aina sellaisia, olin sanomassa. Mutta eipä ole todella. Ei ole vähään aikaan ollut eikä ihan heti ole kai luvassa.

Lomaa isyydestä taisi kaivata. Vastuusta, valmiustilassa olosta.

Olen poikien kanssa lähdössä mökille. Josko mieskin pääsisi levolle.
Esikoinen on odottanut kovasti. Muistaa paljon aiemmilta retkiltä. Nyt hän myös tietää mitä on "ikävöidä". Isi jää kotiin ja kolmevuotias kysyi minulta ollaanko me monta viikkoa reissussa. Ei olla, kulta, kaksi yötä vaikkapa. Sitten tullaa takaisin kotiin, ja isi odottaa täällä pikkuveljeä, äitiä ja sinua!

3 kommenttia:

LUX kirjoitti...

Hei!
Miten en ole tänne aiemmin eksynytkään. Noita blogitekstejäsi lukiessa tuli vähän samanlainen olo kuin joskus kun kuuntelee lauluja jotka tuntuu että ne kertovatkin omasta elämästä. Erona on etä minulla on 2v tyttö ja meren ratna on vain haaveissa.

Minäkin olen tässä juuri joutunut laittamaan blogini privaatiksi kun pelästyin pahakerran yhtä kommentoijaani...

Bloggailusta lähti kyllä vähän maku episodin jälkeen, kommentti, jossa hän kehui lastani "very nice babyksi!!!" ei sinänsä ei ollut mikään paha, mutta enemmänkin se keneltä ja mistä se tuli. Mikä tai kuka sinut pelästytti? Voisiko mahdollisesti olla sama kommentoija, portugalilainen David Santos näkyi olevan nimi hänen perin oudossa blogissaan...

Anonyymi kirjoitti...

Ihana että löysin tänne. Luin edellisen blogisi kaikki kirjoitukset, ja voih niitä kuvia :)Kirjoitat niin ihanasti. Itselläni kolme pojanviikaria ja yksi tytöntyllerö. Kiva lukea toisten arjesta..

Nelli

Joola kirjoitti...

Kiva, että löysitte. Olen jo aika hyvin onnistunut suuntaamaan ajatukset vaan tulevaan, unohtamaan, että mitään osoitetta jouduinkaan vaihtamaan.
Jep, small family, tuota samaista säikähdin. Häntä, jonka nimeä ei mainita. Niin ikävää.