Mielekästä hymyillä

Ennätin juuri ja juuri sulkea koneen ennen kuin jo olin uusissa ajatuksissa, siitä mitä oli tullut kirjoitettua.
Autottomuudesta... Niin moni asia on mielekkäämpää lasten kanssa. Juuri lasten takia, on ilo ja onni tehdä moni asia tavallaan hankalammin, kuin aiemmin. Lapset ovat mielettömän hyvä motiivi.

Kyllähän minä tuolla porskuttaisin menemään vaikka millä tyylillä, jos tietäisin, etteivät muut perässäni ole tekojeni takia hädässä. Mutta kun nyt näyttää siltä, että muutoksia tarvitaan. Että letkajenkalla voisi olla mahdollisuus pelastaa lapsillekin maailma. Että junnataan nyt ihmeessä muutamissa asioissa paikallaan, ei nostateta kulutusta ainakaan. Otetaan päin vastoin askelia taaksepäinkin, moni asia oli ennen jopa paremmin nimittäin. Eteenpäin mennään sitten niillä hypyillä, jotka ovat ympäristölle hyödyllisiä. Tiede saakoon kehittyä, ja suvaitsevaisuus, taistelu köyhyyttä ja sairauksia vastaan... Keksitään vaan rauhassa auringolla käyviä autoja ja muita järkeviä energiaratkaisuja...

En missään nimessä myöskään vaihtaisi lapsiani helpompaan liikkumiseen, saati autoon, jos jollakin kävi mielessä. Että mitä se siellä ruikuttaa, olisi onnellinen vaan katraastaan. Niin olenkin! Bussissa on usein jopa kivempaa istua, kun lapsi osoittelee ikkunasta kaivureita ja muita kiinnostavia ja kyselee hassuja juttuja. Kaikki on toisin kuin silloin ajalla ennen lapsia, mutta se on minulle hyvä, ja saa olla.

Lapset tuovat mukanaan paljon muutoksia, mielekkyyttä ja hymyjä. Eilen illalla rannalla olin yhtä aurinkoa. Oli ihan satumaista katsella poikien touhuja. Saada olla mukana. Marssia poika rinkassa, esikoinen satulassa. Olla perillä vapaana. Esikoisella oli kaivuri mukana ja pallonsa. Kuopus konttasi ja huiski ja valutti hiekkaa käsien läpi tutkien ja ihmetellen että millaista. Ja nappasin hänet syliin ja heittelin pikkuisen ilmaan ja kuuntelin kikatusta, meistä molemmista. Ja sitten hän jäi katsomaan lokkeja. Ne olivat selvästi lumoavia. Liitelivät, laskeutuivat, nokkivat, kaartelivat, uivat... Eivät liian lähellä, mutta siinä meidän ympärillä. Kesässä.

Maailma oli hyvä, enkä todella kaivannut autoa. En oikeastaan huomannut kaivata yhtään mitään muutakaan, olin yhtä hymyä vaan. Kaikessa oli järkeä ja elämä tuntui tovin vahingossa ihan mielekkäältä.