Pidin Pala tallessa -blogiani yhdeksän kuukautta, 169 tekstin ja monen kuvan verran. Typerä ajatus minulta, lähteä tallettamaan asioita nettimaailmaan. Bloginpitäminen on ainutlaatuista ja haluan olla mukana. Muttei täällä mikään ole ikuisesti tallessa. Tavallaan se on nyt onnenikin, sillä ainakaan mikään ei ole suojassa. Olin mukana innolla ja ilolla. Sitten pelästyin, etteivät kaikki olekaan kanssani samalla puolella. Mielipiteistäni saa olla eri mieltä, sitä en tarkoita. Mutta niin monissa kuvissa, lapseni katsoivat elämää viattomina, hyvinä, puhtaina ja kauniina. Olisi kamalaa, jos joku käyttäisi heidän kuviaan luvatta ja väärin. Se on helppoa, klik klik, voin kuvitella, mutten halua.
Siispä suljin ensimmäisen blogini ja koitan tehdä tästä uuden nettisäilön ajatuksilleni. Koitan olla tarkempi. Rajata kuvista pois ainakin kasvot. Se on sääli, mutta teen sen lasteni turvaksi, suojaksi, parhaaksi. Olen pahoillani, jos tämä menee ihan keinotekoiseksi yrittämiseksi ja varomiseksi.
Mutta koska en haluaisi pahan kokonaan voittavan, ainakin koetan.
Kiva jos olette mukana, blogistaniassa niin moni hyvä asia olisi mahdollista.
Olen ollut viime päivinä hiukan hukassa. Se ei johdu yksin blogikauhistuksista, muutenkin joutuu vähän hakemaan ajatuksia. Väsyttää ja verta vuotaa nenästä. Flunssaa pukkaa ja miehen kesäloma alkaisi olla tässä. Ajan kiitäminen ahdistaa välillä ja välillä ei ole voimia pysytellä vauhdissa mukana. Rutiineista täytyisi huolehtia, kun on äiti ja kaksi kultaista pientä poikaa niitä tarvitsemassa. Mutta ei se aina taaskaan ole helppoa kun sitä siellä ja tätä täällä ja minäkin sitä ja hänkin tätä ja ja ja. Mies koittaa muistuttaa, että on yhä liikaa aikaa, jos ehtii vatvoa. Toiset heräävät aamulla ja lähtevät hakemaan perheelle juomavettä kannuilla kymmenen kilometrin päästä. Että ei Afrikassa ehkä tarvita psykologeja. Voi olla.
Ja se helpottaa, ja taas noustaan. Puhti miksi minä en vieläkään ole saanut seinälleni tehtyä sitä taulua, jossa lukee "Jaksaa". Se olisi valoisa ja muistuttamassa, että ohi menee huonokin olo ja minuahan ette nujerra,
Eilen illalla kävin yksin palstalla. Join teetä ja söin sämpylää persiljalla ja ruohosipulilla. Istuin vain tovin ja mietin onko hiljaista. Sain kotiinviemisiksi kupillisen mansikoita. Poljin takaisin saunaan, menimme koko porukka. Ei mitenkään istuttu hämärässä lauteilla vaan rentoutumassa, oli melkoista vilskettä koko rupeama. Mutta iloitsen tuollaisista kokemuksista. Ihan epätäydellistä mutta tosi todellista. Äiti, isä ja kaksi pientä lasta. Ei aikakausilehden kansikuva, mutta hauska muisto perhealbumissa.
Minä rakastan teitä kaikkia kolmea. Koitan löytää takaisin jos jotakin kadotin. Ja jatkaa siitä, mihin jäinkin. Täällä blogistaniassa, ja ihan kotonakin.
9 kommenttia:
Hei, kiva kun olet täällä taas. Jaksamista arkeesi, vaativassa tehtävässäsi!
Iso virtuaalinen halirutistus.
Ihanaa, kun olet takaisin! Olivatko mansikat OMALTA palstalta? VAU! =)
Kiitos, kaikesta, on kivaa olla täällä taas! Mansikat olivat todella omalta palstalta, oi ihmettä!
Ihana, kun olet täällä. Harmistuin niin kovasti, kun Pala tallessa oli hävinnyt salasanojen taakse.
Voinko lisätä blogisi suosikkeihini blogiini?
Kanerva, minua harmittaa itseänikin. Mutta nyt yritän unohtaa sen ja olla vähän kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja jatkaa tästä vaan. Ja kiitos mieluusti, saat laittaa tämän blogin listallesi. Se vanha inhottavasti pyytää jotain kutsua. Kutsuisin koko maailman, jos siellä ei olisi lainkaan pahoja. Nyt en kutsu sinne enää ketään. Koitan saada sen jotenkin talteen, kunhan kerkiän, ja sitten poistan, niin ettei kukaan pahoita mieltään, kun ei ole saanut kutsua tai salasanoja.
Täällä ovet avoinna, tervetuloa!
Kiva kun olet tullut takaisin!
Heippa, toivottavasti blogi kertoo tälläisten mattimyöhäistenkin kommenteista. Halusin vain kommentoida, kun löysin tämän uuden blogisi.
Olen itse löytänyt blogien mielenkiintoiseen maailmaan sattumalta vähän aikaa sitten, ensin elohiiren blogin ja sitten hänen blogilistansa kautta. Ihastuin kovasti sinun kirjoituksiisi ja ehdin lukea niitä jonkin verran, kunnes yhtenä päivänä huomasin blogin muuttuneen kutsutuille. Harmitti kovasti, etten enään päässyt lukemaan mielenkiintoisia ja minun mielestä usein kauniita ajatuksiasi. Sitten eilen illalla löysin tämän, uuden ja avoimen blogin. Mikä ilo :)!
Itse olen tuore tyttövauvan äiti ja kaveripiirissä on todella vähän samassa elämäntilanteessa olevia. Siksi on erityisen kivaa lukea lapsiperheiden arjesta ja äidin ajatuksista.
t. Sussie
Hei Sussie. Ja onnittelut vauvasta!
Kivaa, että löysit. Kurjaa, että vanha blogiosoitteeni yhä antaa ymmärtää, että olisi olemassa, ja vain kutsutuille. Se on jo ihan hiljaa. Odottaa, että ehdin tallentaa se johonkin säilömuotoon. Ei ole ketään kutsuttua.
Tervetuloa Blogistaniaan. Itse löysin ihmemaan viime kesänä. Ja yhä ihmetelen, miksen tiennyt tällaisesta ja missä kaikki muut ovat, jotka eivät vielä ole mukana.
Lähetä kommentti