Onneksi saimme aikaiseksi retken Suomenlinnaan tänäkin kesänä. Suomenlinnassa on yhtä aikaa ihmiset ja luonto läsnä.Vaikka aurinkoisena lomakauden päivänä paikka kuhisee matkailijoita, luonnolla on hyvää tekevä, rentouttava, hymyilyttävä, vahva vaikutus ja voima. Minuun.
Yksiltä portailta näemme eväitä syövän seurueen yhtenäisissä asuissa. Luokkakaverini heittää, että meidänkin täytyy sitten vanhuksina tehdä sellainen luokkaretki, että laitetaan kaikille samanväriset asut. Ja hankitaan ne punaiset muovimukitkin. Hän ei tiedä, kuinka paljon tällaiset pienet ajatukset ilahduttavat minua. Lohduttavatkin, sillä vanheneminen on välillä pelottava asia. (Saati se, että mitä jos ei saakkaan vanheta.)
On myös ilo kokea paikka ensikertalaisten kanssa, kun ei enää millään omaa ensimmäistä kertaansa muista. Muistaa lukuisia muita kertoja ja kerrostumia. Ja tämä kerta nostaa mieleen taas sellaisia muistoja, joita ei aikoihin ole tullut muisteltua.
Ja minä pidän mukavien muistamisesta. Siksikin kovasti Suomenlinnasta.
Kiitos V ja lapset seurasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti