perjantai 24. heinäkuuta 2015

Junailu

Toisinaan harmittaa Suomen sijainti.
Tukholmasta matka junalla länteen olisi niin paljon lyhyempi ja helpompi. Naapurimaan junaliput ovat halvimmillaan kolme kuukautta ennen matkustusajankohtaa. Ajoissa ostetulla lipulla Tukholmasta Kööpenhaminaan pääsee 20 eurolla, lasten lippu irtoaa alle vitosella. Jos koti olisi Tukholmassa, eikä tarvitsisi kiertää Tornion kautta, saattaisimme junailla ystäville ja reissuille useammasti.

Ruotsalaisten on keksittävä ihan toiset (teko)syyt lentämiselleen.  Hintaa ja aikaa he eivät voi käyttää.

Tällä reissulla meillä oli ensimmäistä kertaa kameraa kummoisempaa tekniikka mukana. Pojilla veljeni lahjoittama tabletti ja minulla älypuhelimeni. Mutta patistin pojat välillä vain maisemia tuijottamaan. Tai lukemaan. Tai pelaamaan laivanupotusta. Valitettavasti muutama tunti meni oksennuspussia puristaessa ja psyykkaillessa.
Minusta mukavaa ajanvietettä oli myös toisten junamatkustajien vaivihkainen tarkkailu. Keitä meitä kaikkia onkaan liikenteessä. Ihanaa tästä puuhasta teki toki myös se, että samoihin vaunuihin kanssamme sattui mukavaa ja rauhallista porukkaa. Olin iloinen kouluruotsista. On hauskaa, kun ymmärtää ihmisten puheita. Ja toisaalta voi itse puhua muille vierasta salakieltä, suomea. 

Reitti tuntuu joka kerta tietenkin tutummalta. Ruotsin ja Tanskan välinen silta on poikien lempikohta. Minä muistan, kuinka sillan rakentamisesta kiisteltiin, kun olin yläasteella. Ympäristöliikekin oli huolissaan, kuinka siltapilarit vaikuttavat Itämeren herkkään ekosysteemiin.
Tiedä sitten siitä, mutta junamatkailua silta nopeuttaa. Ja nopeus kaiketi on valttia, kun raiteet yrittävät haastaa (kestämätöntä) lentokikkailua. Ymmärrän, kuinka Suomessa jaksetaan haaveilla ja tehdä laskelmia Tallinnan tunnelista.

"Det finns mycket kvar att kämpa för."

Ja onhan junailulla jotain omaakin annettavaa. Kun olemme perillä Tanskassa, olemme jo kokeneet monenlaista ja irtautuneet pitkästi totutusta arjesta.
Saattaa toki käydä niinkin, ettei matkustamiseen kulunutta aikaa oikein hahmota. Varsinkaan lomalla. Sitten sitä säpsähtää perillä olon toisena iltana, että aamulla todella on jo perjantai, eikä vasta keskiviikko, vaikka mehän lähdimme matkaan ajoissa, heti maanantaina.

Viikko hurahti hitaalla pikakelauksella.

4 kommenttia:

Hanna V kirjoitti...

Kiitos viehättävästi matkakertomuksesta! Olet esikuvani rauhalliseen lasten kanssa matkaamiseen. Lyhyelle junamatkalla lähdemme huomenna :)

Joola kirjoitti...

Kiitos kommentista Hanna. Mieheni pyysi heti vastaamaan, etten ole mikään esikuva:). Pitää jalkani maassa. Tarkoitti myös sitä, että tietää, että lentäisin eli mielelläni matkustaisin myös nopeasti, jos se olisi ekologista. Hitaasti matkustaminen on joskus myös hankalaa. Ei onneksi aina! Tai sitten se hankaluus ei aina haittaa.
Toivottavasti teillä on mukava junamatka.

kerttu kirjoitti...

Minä niin ihailen ja ihastun sitä että ette lennä vaikka se olisi helpompaa:-)

Joola kirjoitti...

Heippa Kerttu. Minä mielelläni "säästäisin" lentämisiä tilanteisiin, jolloin se on pakko, ei ole vaihtoehtoa. Ja tämän määritteleminen yleisellä tasolla on sitten vaikeaa.
Jossain vaiheessa pallon rajat tulevat vastaan ja meidänkin lähelle. Vaikka ne yllättäviin mittasuhteisiin ovat jo venyneet. On ihanaa, jos ei ihanista ylellisyyksistä - kuten matkustamisesta - tarvitse (vielä) luopua kokonaan!